Kesäkengät Top 3(-4)

Listojen tekeminen jäi päälle.
Esittelenkin siis mussukoitani, eli tällä kertaa lempikesäkenkiäni!

1. Mustat niittikiilakorot

Mustaa, niittiä, nahkaa, kiilaa, peeptoeta ja slingbackiä. Pure love! Toin nämä mukanani Tokiosta viime kesänä. Ihanat! Ja uskomattoman kevyet kävellä! Parhaat ikinä!!!


2. Punaiset mokkaslingbackit

Oliskohan olleet niinkin yksinkertaisesta paikasta kuin Anttila! =D (hyh, ei saa mollata entistä työnantajaa!) Mutta olen heikkona slingbackeihin, peeptoehin ja kolmionmallisiin korkoihin! Ja tietty rusetteihin! Ja punaiseen! Ainut miinus näissä on tuo materiaali. En malta varoa astumisiani joten herkästi pilaantuvat materiaalit kengissä eivät sovi minulle. Siksi en ole uskaltanut käyttää näitä niin paljoa kuin haluaisin.

3. Pinkit lepparipeeptoet

No Iron Fistiä. Ja tietty taas peeptoet! Haha! Ja rusetteja! Olenko kenties ennalta-arvattava kenkävalinnoissani? No ok, näissä on jotain mistä en välitä. Nimittäin, nämä ovat ainut tuote mitä omistan missä on leopardi-kuosia! Hah! Se ei oikein sytytä minua millään tavalla, olen ennemmin polkadot-tyttönen. Ja myönnettävä on. Nämä ovat hitusen liian pienet. Olen käyttänyt kyllä, mutta jos otan ne pois jalasta jossain vaiheessa iltaa, en saa niitä enää takaisin. Pahus. Mutta silti! Huoh. Ihanat!


(4.) Kirsikka peeptoeballerinat

Thih, valkoisia kirsikoita! Ja kappas kappas, peeptoe. Mutta nämä ballerinat ovat söpöt ja käytännölliset. Tai oikeastaan mitkä tahansa omistamani ballerinat. Kesäisin käytän eniten ballerinoja sillä niillä käyn töissä. Korkoja kun on turha laittaa sillä saattaa tulla käsky rakennustyömaalle. Siellä saan kuulla jo pinkeistä ballerinoista vitsailua ihan tarpeeksi, saati sitten että hipsisin koroissa soramonttujen keskellä.

Viimeiset on suluissa sillä ballerinat eivät ole lempparini, mutta käytän niitä eniten joten ansaitsevat paikkansa listalla.

Mutta huomasin juuri että minulla ei itseasiassa olekaan enää niin paljon kenkiä kuin luulin! Siivosin kenkäkaapin tuossa talvemmalla ja näköjään olin siivonnut sen melko raa´alla kädellä! Hui! Kenkäpuutostila!!!

Matka Top 3

Koska ajatus tai elämä ei luista tällä hetkellä, on hyvä pitää kiinni elämästä edes haaveilemalla. Tai jopa toteuttamalla haaveita.

Hirveä halu on päästä täältä pois, joten matkojen suunnittelu/haaveilu piristää suunnattomasti!!!

Tässä siis tämän hetkinen Top 3 paikoista mihin haluaisin tai lähden. 

1. New Orleans, Louisiana, United States of America

Tämä kaupunki on kiehtonut minua suunnattomasti jo pitkään. Vuonna 2005 meinasin kuolla kun hirmumyrsku Katrina hukutti alleen 80% New Orleansista. Luulin jo että kaupunki on täysin menetetty unelma, unelma jota ei pystyisi enää toteuttamaan. Mutta kaupunki on elvytetty suunnattoman hyvin ja se on edelleen kaunis.

Haahuilisin varmaankin itku silmässä ensimmäiset päivät tuolla. Istuisin ranskalaiskorttelin ravintoloissa syömässä some cajun food ja tuijottelisin ihania rakennuksia.

 Kohde olisikin varmaan enimmäkseen minulle arkkitehtooninen. Huoh. New Orleansissa onkin Yhdysvaltojen kaunein katu. No apua, nuo talot! Huh huh!!! Miksi kukaan ei tee täällä vastaavia? Pakettitalot prkl.

New Orleansissa kiehtoo myös paikan mystisyys ja voodookulttuuri/historia. Sekä lukuisat oikeat kummitustalot. Tai Saint Louisin hautausmaa, minne on haudattu kuuluisia noitia, mystiikoita ja voodoo kuningattaria, ja jossa myöskin kummittelee. Kuola vaan valuu kun löytää juttuja kummitustaloista tai kummitushotelleista missä saa yöpyä! Huoh! Ravaisin kaikki kaupungin New Age puodit läpi ja toisin mukanani kaikenlaisia amuletteja, kirjoja, ja taikoja! Jeij!!!

Jokin New Orleansin bayou-alueissa vetää minua puoleensa. Haluaisin nähdä krokotiileja! Ja lipua hiljaa veneellä karujen metsien läpi puiden kaarnan valuessa yläpuolella. Huokaus. Niin kaunista!  

Ehkäpä tuossa kaupungissa kiteytyykin kaikki minun mielestäni kaunis? Arkkitehtuuri, luonto, mystiikka, ruoka... (ok, ruokaan lukeutuu myös mun amerikkaherkut: kirsikkapiirakka, caramel apples, kaikenlaiset kirsikka juomat, voipopparit elokuvissa ym...)

En ole varma haluaisinko mennä Mardi Grasin aikaan. Olisi varmasti hieno kokemus ne karnevaalit kokonaisuudessaan, mutta minusta tuntuu että haluaisin tutustua kaupunkiin rauhallisemmassa ilmapiirissä.

2. Tokyo, Japan

Kas kummaa kun tämä vaihtoehto ei yllätä! Mutta reissu jäi kesken viimeksi, sillä jäi vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa ja syötävää!

Hanami on pakko kokea joskus!!! Elän kirsikoille joten niiden syntyä tulee kunnioittaa syvästi. Eli aivan ihanaa että kirsikankukinnalle on oma juhlansa! Jos tämä reissu toteutetaan, käydään siis Tokiossa pikaiseen ensi keväänä, todistamassa tämä luonnon oma vaaleanpunainen näytelmä! Voi jee!!!

Raamenia. Mmmmmm. Mulla on kaamee ikävä japanilaista ruokaa. Eikä auta että tekee halpoja kopioita kotona. Mikään ei maistu samalta kuin paikanpäällä syötynä. Huoh. Ei mene viikkoa etten haaveilisi kunnon kulhollisesta raamenia. Oi voi.

Meillä jäi viimeksi väliin Ghibli-museo joten sen voisi käydä samalla reissulla kun käydään tirkistelee kirsikan kukkasia.

Myös Fuji-vuorella käynnin voisi vielä mahduttaa viikon Tokion reissuun ensi keväälle. Tämäkin reissu jäi viimeksi väliin kun emme olleet tajunneet varata ajoissa bussilippuja. Mutta kerran elämässä on kiivettävä Fujille! 

Tietysti shoppailu Takeshita-dorilla kuuluisi matkaan mukaan. Tarvitsen uuden tyllihameen!!! Ja ehkä kengät, ja ripsiä!!!

3. Palermo, Sicilia, Italia

Menetin sydämeni Italialle Roomassa, joten kaipuu takaisin on kova. Tämä voisi siis olla tämän kesän ulkomaanmatka (jonnekin päästävä, mutta aikaa ja rahaa rajallisesti).

Palermo kaupunkina äärettömän kaunis ja paikkana lämmin. Nyt kesälomalla halutaan jonnekin lämpimään. Piste. Mutta Palermo osaa yllättää.

Palermossa sijaitsee yksi maailman suurimmista ehjänä säilyneistä katakombi-verkostoista. Se sisältää paljon erilaisia kryptia ja hautoja joissa näkee oikeita luurankoja ja muumioituneita ruumiita. Huikeaa!!!

Palermossa huikeaa on myös mafia. Suurin osa kaupungista on mafian omistuksessa ja esimerkiksi kauppoja mainostetaankin kylteillä "mafia-vapaa" jos se ei kuulu mafialle. Tosin mitä olen kuullut, mafian toiminta ei näy tavan turistille lainkaan, mutta aika jännää silti että tälläista yhä tapahtuu!

Mutta voi olla siis että kävisimme muuallakin Sisiliassa, sillä itse ainakin haluaisin nähdä Etnan lähempää, sekä haluaisin käydä jollain viinitilalla. Joo, aion omistaa yhden sellaisen joskus. 

Ja tärkeintä taas kaikessa. Ruoka. 

Oih ja voih, italialainen ruoka vie kielen mennessään! Juustoa. Nam. Juustoa kaikessa ja kaikkialla. Kiitos. 

Gelato. Voisin ylistää italialaista jäätelöä loputtomiin. Oh. Pistaasijäätelö... kuola valuu. Tai kookosta! Tai after eightiä! Oh, what the hell, laitetaan kaikkia kerralla ainakin kuusi palloa! Mutta maut ei lopu maistamalla ja sekös parasta! Joka päivälle jotain uutta! Nam!!! Muistan Rooman reissulla syöneeni joka päivä kahdesti tai kolmesti päivään kaksi palloa jäätelöä. Mitä se tekeekään viikon aikana! Ainaki tuhat eri makua! (huomaa insinöörin laskutaidot) 

En malta odottaa että pääsen jonnekin reissuun!!! Ääääää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ps. lähdetään perheen kera matkailuautoilemaan lappiin heinäkuussa, mutta ei se oo sama!  

(kuvat napattu internetistä, sorry jos rikon oikeuksia)

Cats...

Gotta love ´em, right?

 

Oon hirnunu tälle sarjakuvalle pari päivää.

 

Huoh. Varsinkin kun viime päivinä kissat olleet superärsyttäviä. Tahallaan koko ajan tekevät jotain, ja paskan nakkaavat jos yrittää komentaa tai sanoa jotai.

 

Ja silti ne on ihania. Mussut. <3

 



 

I've been living in a dreamworld

I've lost reality.

En elä enää tässä maailmassa. Ole elänyt pitkään aikaan. Eikä johdu edes lääkityksestä minkä jouduin aloittamaan uudestaan. Eikä sairaslomasta jonka pidin koska en nukkunut viikkoon tuntia tai kahta pidempään per yö.

Haluaisin hävitä maailmasta enkä kuulua tänne enää lainkaan. Ei pahalla tavalla, vaan haluaisin elää omilla säännöilläni ja omilla aikatauluillani. Olla minä, hyväksyttävästi. Ilman että minua vähätellään tai tiputetaan ulos yhteiskunnasta. Ja koska tämä on mahdotonta, haluaisin kuulua jonnekin muualle.

En jaksa enää näytellä että olisin osa tätä mitä "muut" kuvittelevat että mitä pitäisi olla. En ole insinööri, en kodinhoitaja, en elä vain harrastustani varten, en elä 8-16 elämää... Kaikki mitä elämääni tällä hetkellä kuuluu, tuntuu äärimmäiseltä pakolta. En jaksa enää välittää. Paitsi miehestäni. Niin kuin aina. En olisi tässä, näinkään järjissäni ilman häntä.

Kevät meni multa ihan ohi. Säikähdin viikko sitten kun huomasin että nyt on jo kesä. Mun ikkunoissa on edelleen lumihiutaleita. Eteisessä on talvikenkiä ja talvitakkeja. Kesävaatteet on edelleen varastossa. Pyörän kaivoin talviteloiltaan vasta tänään.

En elä tässä maailmassa. En näiden sääntöjen mukaan mitä tänne annetaan. Jos ajattelen aikaa milloin aikatauluni olisi ollut täydellinen, vastaisin kolme vuotta sitten. Kun tein opinnäytetyötäni. Heräsin kahdelta iltapäivällä, tein päivän omia juttujani (harrastuksia, ystäviä, asioilla käyntiä) ja yhdeksän aikaan illalla aloitin kirjoitustyöt. Lopetin kirjoittamisen kolmelta yöllä ja katsoin ehkä vielä elokuvan aamuyöllä. Tämä rytmi sopi minulle täydellisesti. Kuinka tälläinen elämän rytmi liitetään mihinkään ammattiin nykypäivänä?

Taiteilija. Se olen sielultani ja käyttäytymiseltäni ja jopa mielenterveydeltäni täysin, mutta en ole millään taiteen alalla niin taitava että siitä saisi ammatin. Edes osittaisen.

Tämän dilemman takia varmaankin edellisen puolen vuoden ajan olen taas päätynyt näyttelijäksi. Näyttelen että työt kiinnostaa ja että jaksan tehdä niitä. Näyttelen että jaksaisin tukea läheisiäni kun heillä on vaikeaa tai hyvä olla vaikka itse olen romahtamaisillani. Näyttelen että hoitaisin kotiani tai itseäni.

Tosiasiassa en ole tehnyt töitä ajatuksen kanssa tai keskittymällä pitkään aikaan. En muista käydä suihkussa jos mies ei sano että mene. Pyykkiä en edes muista milloin olisin pessyt (paitsi kissan aiheuttamia, mutta en niitäkään kaikkia) mistään muusta kodin huoltamisesta puhumattakaan. Kausia yleensä on mutta ei näin pitkiä. En ole koskaan ollut näin pitkään välittämättä. Mistään tai kestään. Ja se tuntuu todella pahalta, sillä en minä ole sellainen...

Well huomenna on uusi päivä ja sitä rataa.
Katsotaan mitä se tuo mukanaan.

Not sure...

Olen vähän sekavin tuntein mennyt täällä.

Sekavin tuntein oikeastaan kaikkea kohtaan. Ja toisaalta taas ajatukset selkenee. Ja pää alkaa rauhoittua. Ja ilman lääkkeitä. Ja toisaalta sain lääkäriltä käskyn kokeilla uudestaan litiumia ja sen ohella vielä dopamiinia, unta rauhoittamaan.

Enemmän ja enemmän myös lääkäri alkaa vakuuttua että puhutaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mistä minä ja mun hoitaja ollaan jo puhuttu pitkään. Mutta kun mielen kanssa ei voi tehdä nopeita päätöksiä. Tätä tutkitaan varmaan pitkään vielä.

Lääkärin mielestä voi olla kyse myös mun persoonallisuudesta ja luonteesta kiinni. Taiteilijaluonne hän sanoi. Ja että olen erikoinen. Ainakin siinä mielessä minkä kuvan annan ulospäin itsestäni. Nuori rakennusinsinöörinainen niittilaukku olalla. Nauroin ääneen.

Niinhän minä tähän asti olen aina itselleni sanonut. Minä vaan olen tälläinen, ei tälle voi mitään. Mutta kun nuo huiput ja kuopat alkaa vaikuttaa. Masennuksen osaan jo tunnistaa ja jopa hyväksyäkin sen, ja annan sen mennä ohi. Tiedän että nyt on paha olla, mutta ehkäpä jo ensi viikolla paremmin. Annan sen pahan olon vaan soljua ja maltan jopa käydä töissä tuolloin. Tosin työnteko ei välttämättä kulje tuolloin mitä parhaiten sillä saatan jumittua vain katsomaan ruutua tekemättä mitään. Mutta olen silti elämässä kiinni edes jotenkin, enkä tipahda pois kyydistä täysin niinkuin ehkä joskus aiemmin. Katoan ehkä hetkeksi, mutta tulen taas takaisin. En ehkä heti, enkä huomenna, mutta parin viikon päästä. Ja tiedostan sen synkimmälläkin hetkellä.

Nuo maniavaiheet hankalampia. Rakastan niitä ja sitä tehokkuutta, enkä huomaa sitä edes itse välttämättä. Ja silti nyt olen onnellinen ettei juuri nyt ole esim. koiran pentua hoidettavana tai australian välivuosi muutaman kuukauden päässä, sillä minulla ei oikeasti olisi niihin voimia. Ihania asioita ja toteutettavissa vieläkin, mutta ei juuri nyt. Kaikki maailman parhaimmat ideat ja sata muuta ideaa siihen päälle yhtä aikaa päässä ja pakko toteuttaa ne juuri nyt heti kerralla.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet mittapuullani äärimmäisen tylsiä. Vaikka olen tehnyt vaikka mitä ja ollut vaikka missä (vappua, polttareita, pelaamista ym.), on olo ollut todella tylsä. Koska mitään uutta ei ole tapahtunut. Uusia ideoia ei ole ollut eikä tullut. Kaikki mitä aloitin huipun aikana, on jäänyt kesken enkä jaksa toteuttaa niitä loppuun, esim. vaatehuoneen siivous, kolmen eri mekon ompeleminen, ylimääräisestä romusta pääseminen, matkojen suunnittelu, Japanin kielen opiskelu yms...

Olen aina kuvitellut että tylsistyn nopeasti. Rakastan uusia asioita ja niihin tutustumista, mutta menetän mielenkiintoni nopeasti, sillä aina löytyy lisää jotain uutta ja erilaista. Mutta tämä saattaakin johtua maniasta? Tai sitten minulla ei vaan yksinkertaisesti ole mitään intohimoa mitään kohtaan? Surullista. Kokeilen mielelläni kaikkea ja kaikenlaista, ruoasta, vaatteista ja harrastuksista lähtien, mutta mikään ei ole sellainen että menettäisin elämäni pelkästään sille. Hyvä tai huono, mutta osittain olisi hienoa keskittää mielenkiinto esimerkiksi vain johonkin yhteen tai vaikkapa vaan kahteen asiaan, ja olisi sitten hiton hyvä juurikin siinä asiassa ja tietäisi siitä kaiken. Mutta kun ei. Menetän sydämeni kaikelle, mutta vain osittain (miestä ja eläimiä lukuunottamatta).

Tai sitten vaan maailmassa on niin paljon kaikkea ettei voi tietää että löytyisikö se oma juttu joskus jostain? Siksikö kokeilen kaikkea ja innostun kaikesta? Siksikö olisin valmis taas lähtemään opiskelemaan jotain uutta tai etsimään uutta työtä? Ihan vain siksi että löytäisin sen jonkun mihin purkaa kaiken innokkuuden mitä nyt jakelen liian moneen eri suuntaan?

En tiedä. Yksinkertaisesti, en tiedä.

Tiedän millainen olen ja tiedän kuka olen. Mutta en tiedä mitä haluan enkä tiedä mihin se vie.

Sitä odotellessa.

Niin todellakin, sitä odotellessa kirjoittelen epäsäännöllisesti tänne. Haluaisin kirjottaa ja purkaa oloani ja elämääni blogissa enemmänkin, mutta koneen ääressä oleminen ei houkuta enää sen jälkeen kun on jo istunut koko päivän tietokoneella töissä. Kun saisinkin harjoittaa ammattiani vielä konkreettisten viivoittimien ja paperien kanssa. Kun, kun, kun ja jos jos jos...

Lääkärini mukaan: kunpa olisi sellainen taikasauva...

Möh ja näh ja öh

Olen yrittänyt rauhoittaa itseäni ja menojani joten en ole vähään aikaan tehnyt mitään muuta kuin käynyt töissä ja treeneissä ja möhninyt kotona.

Scrimmage Kouvolaa vastaan oli nyt viikonloppuna ja vaikka joukkue hoiti homman todella hyvin ensimmäistä kertaa kokeneempaa ja taitavampaa joukkuetta vastaan, oma osuuteni jäi aika heikoksi... Sain 5 rankkua ensimmäisten jamien aikana joten minua peluutettiin todella vähän loppupelissä enää. Harmitti, mutta koska ne oli omia mokia tai toisen joukkueen taitavuutta, en silti menettänyt peli-innostustani :)

Eipä tässä kummempaa, innolla odotan vappua läheisimpien ystävieni seurassa!

Ps. Kuvat on Instagram-sivultani viime viikoilta. Jos kiinnostaa niin löydyn sieltä nimellä hentity.

Aloita aamusi ahdistuskohtauksella

Niin taas tänään...
Ja eilisen käynnin jälkeen sovittiin että jatkaisimmekin kevyellä lääkityksellä.

En tiedä miten suhtautuisin tuohon.
Vihaan lääkkeitä ja haluaisin oppia
hallitsemaan sairauteni ilman lääkkeisiin sekaantumista. En vielä eilen ottanut pillereitä ja liekö se aiheuttanut sen että en nukkunut lähes lainkaan ja herään ahdistukseen...

En halua enää lääkkeiden vaikutuksen alaiseksi. En halua sitä tunnetta että tyydyn elämässäni johonkin. Haluan pitää innokkuuteni uusia asioita kohtaan. Rakastan maniavaiheiden idearikkautta.

Haluan ja en halua. Tiedän ja en tiedä. Mieleni muuttuu jatkuvasti tunnetilasta ja mielipiteestä toiseen. Se väsyttää ja uuvuttaa minut, ja pahimpana kaikista, myös läheiseni. Siksi on ehkä pakko kokeilla taas lääkitystä. Ja koska kaupungilla ei ole resursseja hoitaa tautiani antamalla minulle keskusteluaikoja on tämä mahdollisesti ainut vaihtoehto jatkoa ajatellen...

Huoh.