Silence

Olen ollut siis loman jälkeen sairaslomalla, taas. Kun vaan ei jaksa. Ja pakkohan ei ole jaksaa. Sen alan tässä vähitellen oppimaan.

On pyöritty hoitajilla ja lääkärillä ja psykiatrille aika syyskuussa.

No töistä laittoivat sitten hyvän pommin tänään.
Irtisanoivat.

Onko oikeutettua vai ei, selvitys vielä kesken, mutta pahasti haiskahtaa että sairaslomalla masennuksen takia oleva irtisanotaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Phuh huh minkä porsaanreiän ovat kaivaneet. Muitahan siis ei irtisanottu ja minun jälkeeni yritykseen on tullut kolme työntekijää.

Eikä kiitostakaan herunut. Ja vaikka eivät olisi edes kiittäneet, mutta edes jotain! Oli kiva että olit täällä? Vaikka kahvit taukohuoneessa? No mut ei. Sekin kertoo että ei ihan puhtaat jauhot ole pussissa eikä yrityksessä osata hoitaa mitään asioita oikein.

Toisaalta ehkä hyvä näin. Pääsen kuitenkin liiton rahoille ja irti tuosta yrityksestä.
Tulevaisuuden miettiminen tulikin hieman nopeampaa kuin olin arvellut.

Tälläista siis tänne.

Ensi kerralla lupaan että jotain pirteämpää!

Vaikkapa sitten niistä 7 kenkäparista mitkä olen kahden kk sisään varastooni haalinut! ;D

Viikonlopun asu ja DIY-maanantai

Hä hä hääää!!! Olin koko viikonlopun miehen karmeet pappakalsarit ja urheilusukat jalassa!!! Ihan jotain hirveetä!!! Mutta jos on maha kipeä (taas jälleen olin poissa töistä perjantain tuon mahan takia, argh!) niin pukeutumisella ei ole mitään merkitystä. Mies on ollut kuumeessa viime viikon torstaista lähtien joten meidän viikonloppu meni todellakin kalsareissa pelaten pleikkaria ja katsellen elokuvia. Mitä nyt piti muutama tuhat milligrammaa vetää lääkkeitä ja pitää kämpökauratyynyä vatsalla/selällä... =(

Mutta nuo kalsarit! Hohh hoh ho hooo!!!

Mutta tänään, kolmen päivän mötköilyn jälkeen oli pitkästä aikaa energiaa vielä töidenkin jälkeen, joten askartelin hieman.

Ostin tuon mustan neulepaidan ihan tätä projektia ajatellen jo joskus ehkä tammikuussa. Eli H&M:ltä löysä paita, maksoi vajaan kympin ja kaapista silitysniittejä. Ok, piti käydä hakemassa lisää niittejä, sillä ei yksi paketti riittänytkään koko pitkään kravattiin. Harkitsen tosin vielä piirränkö valkoisella tekstiilitussilla kaulukset tuohon vaiko enkö... Mutta siitä tuli yllättävän hyvä!

Mä tartte mitää naked truth-postauksia, mun naama on yleensä aina meikitön arkena!

Hatun vein mieheltä. Olenkin käyttänyt sitä kohta pari viikkoa. Itseasiassa yllä olevissa kuvissa mulla on myös jalassa hänen mustat housunsa (pienet käyttäjälleen, sopivat mulle!). Ja viime viikolla käytin myös miehen farkkuja ja kaulakorua... Ja nuo kalsaritkin. Ha! Olen huomaamattani siirtynyt miehen vaatekaapille!!! Boyfriend-look here I come!!!

Seuraavaksi koristelin kärsineet kuoreni. Kuoret olivat siis pilkulliset ostettaessa, mutta kuluivat hetkessä pois. Haaleasti näkee vielä missä keskellä olleet sijaitsivat (varsinkin kameran kuvissa), mutta pohja oli siis lähes musta aloitettaessa.

Kaivelin varastojani ja löysin punaista pitsiä, niittejä, metalliset siivet vanhasta kaulakorusta sekä sydämen cocktail-tikusta. Ja tietysti pikaliimaa. Ja heippa vaan! Uudet kuoret syntyivät käden käänteessä! Hieman vielä nuo palloiset loistaa läpi, mutta enää niihin ei kiinnitä huomiota! Jesh! Ja kuvaaja oli siis malttamaton ja kuvasi kuoret ennen kuin puhdisti liimatöhryt... hyi hyi!

Urpon pitää tunkea aina itsensä kaikkiin kuviin! Huomionhakuista? 

Ja kaiken lisäksi tein vielä kynnetkin! En olekaan joulun jälkeen kertaakaan vielä jaksanut keskittyä maalailuun ja lakkailuun! Eli minä jaksan taas!!! Hienoa!!! Nyt jos vaan malttaisin keskittyä siihen etten liikaa innostu joka suuntaan, muuten ollaan pika pikaa taas pohjalla.

Mutta ei mietitä sitä nyt, vaan nuuskutellaan tulppaaneja ja annetaan mennä!

Peliä ja juhlaa!

Katohan, sain kuvat purettua koneelle! Unbelievable!!!

Mutta luvassa siis kisakuvia, rokkikuvia ja synttärikuvia! Juhuuu!!!

Olin siis töissä rokissa lähes koko viikonlopun, joten kuvia ei kertynyt lopulta paljoa. Hieman harmittaa että asuista ei ole kuvia, sillä varsinkin se essu-mekko-asu oli mielestäni hieno! 

Mun auto oli mun tukikohtana koko tuon viikonlopun. Tässä odottelen että sade loppuu ja pääsen viemään vapaaehtoistyöntekijöillemme paitoja ja passeja. Ihanasti sade pörröttänyt ja klimpittäny tukkaa, huoh...

 Perjantain olin siis töissä ja aamuneljältä lauantaina pääsin nukkumaan ravinuorten taukotilaan hemmetin kovalle sohvalle. Olin siis leirinnässä vastaavan oikeana kätenä ja paikkana oli ravirata, joten tämä oli lähimpänä minne mahtui nukkumaan. Neljäksi tuntia. Huoh. Sitten olikin noustava, käytävä aamupalalla ja laitettava naama peliä varten. 10 aamulla piti siis olla jo jäähallilla lämmittelyiden ja joukkuepalaverien merkeissä. Ja voi taivas että jännitti!!! Varsinkin se alkuesittely pelotti kun piti yksin luistella rata, mutta onneksi sekin meni hienosti!

Joku jäätävä tilanne meneillään kun benchit huutaa tuolla taustalla! =D

Sain rankkuu prkl. Enkä edes sillä hetkellä tajunnu et mistä. Argh. Rikoin pakan. Se siitä.

Mun ei pitäny siis olla jammerina ollenkaan (eli pisteidenkerääjänä), mutta arvelin uskaltaa kun oltiin jo voitolla ja viimeinen kaksi minuuttia peliä enää aikaa. Olin tosin jo hurjan väsynyt joten en meinannut saada pakkaa edes kiinni! Sain kuitenkin joukkueen kaksi viimeistä pistettä ja pääsimme yli sadan pisteen! Olen äärettömän ylpeä! Jee!!! Kuvassa siis olen tämä viimeinen tähtimyssy.

Tän oli äippä lähettäny kannustukseksi peliin, mutta se ei ehtinyt perille ennen sitä. Nyyh. Mutta voi hyvänen aika kun repesin tälle kun tämä kolahti luukusta! "Rulladerby" ja tuollainen pulska vauva? No okei, on mulle kertyny muutama ylimääräinen kilo =D

 Lauantai-iltana oli vapaata töistä, joten otin rennosti. Niinkin rennosti että hyppelin koko illan seurueesta seurueeseen ja aivan vahingossa sillä kehenkään ei saanut yhteyttä! Ensin chillailin derby porukan kanssa, sitten menin alueelle etsimään kavereitani, mutta en löytänyt niitä vaan itseni hillumasta hippien kanssa rento-lavalta. Se oli kivaa!!! Seuraavaksi bongasin oman mieheni ja hänen kaverinsa, sitten vanhoja työkavereita, sitten parhaat ystäväni, sitten taas oman mieheni, sitten sisareni ja hänen miehensä, sitten mieheni kavereita ja lopulta taas löysin oman mieheni omalta autoltani. Eli kaikki meni paremmin kuin toivoin ja ehdin hengailla vähän tai paljon kaikkien kanssa! Mission accomplished!

Mies ja hänen ystävänsä olivat pukeutuneet kokovartalosukkapukuihin. Ihanaa.

 Mun piti mennä kotiin yötä mutta olisin joutunut kulkemaan 5km sellaisen pyörän tarakalla josta oli kumi puhki takarenkaasta. Pääsin ehkä puolikilometriä ja takamus oli niin jumissa ettei mitään toivoa. Onneksi on varamajoitus ja pääsin ystäväni patjalle nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen kuin piti mennä sunnuntaivuoroon.

Aamuviehkeä minä autotukikohdassa. Ripset ja otsis vielä paikallaan edellisillalta joten  niillä mennään!

Vähän punaa, kulmat uusiksi ja huivi päähän. Sen paremmaksi ei nyt päästy. Voi taivas noita silmänalusia!

Kengät näyttävät päältäpäin vielä ihan hyvältä.

Mutta todellisuudessa kävelin umpinaiset kengät peep-toe-kengiksi lauantain aikana! =)

 Olin siis sunnuntain ja maanantain vielä ihan täysin töissä leirinnässä, joten ti ja ke meni palautuessa viikonlopusta. Eli hienosti meni loma. Liian nopeasti.

Lauantaina juhlittiin mun synttäreitä. Alunperin piti piknikkailla keskustassa joenrannassa se ilta, mutta tuntia ennen määräaikaa alkoi sataa kaatamalla vettä. Ukkonen ei olisi haitannut, se olisi vain korostanut juhliani, mutta sade vähän pilaa tunnelman. Onneksi sain ystävältäni varajuhlintapaikan hänen asunnoltaan ja perustimme piknikin olohuoneen lattialle! Meitä oli joku 15 henkeä paikalla ja oli törkeän kivaa! Ainakin jos kuvia on uskominen =)
Kuvissa vilahtelee muutama henkilö ilman kasvoja, sillä edelleen olen laiska kyselemään ihmisiltä lupaa kuvien näytämiseen blogissani.

Kesken meikinlaiton piti poseerailla. 28v ämmä. Huhuhuuu!

Litran tölö. Se oli isompi kuin mun pää!!! Siinä kestikin ennen kun sen sai tuhottua!

Teemana oli musta/valkea/raidallinen. Ketään vierasta ei yllättänyt tämä vaihtoehto, jotenkin ne taitaa tuntea mut?

Teeman mukaiset ihot. Musta ja valkea.

Ha haa! Mä ja mun poseeraukset. Ei ne vaan onnistu...

Apina ja ukulele. Iloinen ballaadi!

Urpo oli kans juhlatunnelmissa kun tultiin yöllä kotiin! Hupsu eläin! =) miun pikkunen...

Tää viikko on menny töissä ihan ohi. Ei paha työviikko, mutta tekemistä on.

Ja saamari. Mulle iski eilen kaamee nuhaflundda. Nokka vuotaa ja aivastelen. Tää tarkoittaa siis sitä että jos tämä ei lopu ens viikkoon mennessä, joudun pitämään naamaria Japanissa!!! Siellä kun ei aivastella ja niistetä julkisissa paikoissa! Huh huh!!! Eli eikun töppöset jalkaan ja kuumaa juomaa ja lääkettä naamaan!

Ätsiuh ja niisk!

Ps. Hä? Mulla 20 lukijaa? Ihan hölömöjähän työ ootte! Täähä on vaan meikäläisen päiväkirja, höpötän mitä höpötän. Ei sitä tartte lukee.

Luet vieläki. Hah! Busted!!! ;)

I need a whole new me

Rampa. Selkä rakkaani teki sen jälleen. Kahden vuoden oireettomuuden jälkeen, se meni taas.

Ja töissä tulossa ylityöviikko, jos ei toinenkin, joten saas nähdä miten tuo kestää pitkään paikallaan istumisen. Pääsiäinen meni sen kanssa ihan hyvin, kun vaan malttoi kävellä paljon, ja nukkua selällään. Okei, tein mokan ja kävin ajamassa kelkalla. Mutta en voinut jättää välistä! 4 päivää aurinkoista keliä putkeen ja hankiaiset! Siinä vaiheessa unohdetaan selkäkivut ja ajetaan joka tapauksessa!

Mutta oaaaaah! Minimum skillsit lauantaina! En pysty tällä selällä! Argh!!! Ja seuraava kerta menee ohi kun on ystävän valmistujaiset Tampereella! Tupla-argh!!! Ja tulossa bootcamp jossa pitää olla minimuumit tehtynä!!! Tripla-argh!!! Ja oon hävittäny mun elinikäisen reseptin selkälääkkeistä!!! Ihanliianmones-argh!!!

Yksinkertaisesti tiivistettynä: ARGH!!!

Dry

Kuiva sisältä monin eri tavoin.
Maanantaista lähtien en ole saanut pidettyä ruokaa sisällä. Jouduin lähes tiputukseen kuin olin niin kuivunut. Onneksi lääkitys ja korvausliuos sai minut jo hieman terveemmäksi, söin äsken nuudeleita ja ne pysyivät jo sisällä! Ainakin vielä... Neljä päivää syömättä. Ja kamala nälkä koko ajan. En suosittele kellekään.

Viime viikko (ja sitä edeltävä) meni joka päivä ylitöissä. Ei ihmekään että pöpöt pääsee yllättämään kun ei ole voimia eikä vastustuskykyä. Oon täysin kuiva myös tuon työn suhteen. En jaksa enää tuollaista. Mutta on pakko yrittää pysyä siinä siihen asti kunnes keksin sille vaihtoehdon. Mutta minua saa lyödä jos vielä tämän vuoden lopussa roikun tuolla. Siihen mennessä pitää olla jo selvillä mitä elämältä haluaa, sillä muuten se valuu silmien ohitse. Vaikka ennemmin teen sitten niitä lapsia tähän väliin jos en keksi muutakaan. Ainakin saisi hengähdystauon omista haluamisistaan kun ajattelisi pikkuisen parasta.

Hmph... en taida olla terve vieläkään. Vapaaehtoisesti puhun lapsen hankkimisesta! Huh! Äkkiä lääkettä!!!