raita

18.4.2013

Aloita aamusi ahdistuskohtauksella

Niin taas tänään...
Ja eilisen käynnin jälkeen sovittiin että jatkaisimmekin kevyellä lääkityksellä.

En tiedä miten suhtautuisin tuohon.
Vihaan lääkkeitä ja haluaisin oppia
hallitsemaan sairauteni ilman lääkkeisiin sekaantumista. En vielä eilen ottanut pillereitä ja liekö se aiheuttanut sen että en nukkunut lähes lainkaan ja herään ahdistukseen...

En halua enää lääkkeiden vaikutuksen alaiseksi. En halua sitä tunnetta että tyydyn elämässäni johonkin. Haluan pitää innokkuuteni uusia asioita kohtaan. Rakastan maniavaiheiden idearikkautta.

Haluan ja en halua. Tiedän ja en tiedä. Mieleni muuttuu jatkuvasti tunnetilasta ja mielipiteestä toiseen. Se väsyttää ja uuvuttaa minut, ja pahimpana kaikista, myös läheiseni. Siksi on ehkä pakko kokeilla taas lääkitystä. Ja koska kaupungilla ei ole resursseja hoitaa tautiani antamalla minulle keskusteluaikoja on tämä mahdollisesti ainut vaihtoehto jatkoa ajatellen...

Huoh.

4 kommenttia:

  1. "Haluan ja en halua. Tiedän ja en tiedä. Mieleni muuttuu jatkuvasti tunnetilasta ja mielipiteestä toiseen. Se väsyttää ja uuvuttaa minut, ja pahimpana kaikista, myös läheiseni." -Osui ja upposi! Ihan kuin olisit minusta kirjoittanut. Antti oli samaa mieltä. :D
    Tuo on kyllä niin hanurista, kun keskustelun sijaan ollaan aina työntämässä lääkkeitä. Itse söin nuorena jonkin aikaa mielialalääkkeitä ja se oli kamalinta ikinä. Ei auta ihmislasta pääsemään jaloilleen, jos mikään ei tunnu yhtään miltään.
    Voimia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä aikaa kamalaa ja ihanaa tietää että muilla on vastaavia ongelmia oman mielensä kanssa. No tähän on valitettavasti itsensä ja läheisten opittava, ennemmin tai myöhemmin!

      Tuon samaisen tunnottomuuden takia en haluaisi palata lääkityksen pariin, mutta toisaalta jos tiedän että on ideoita ja innokkuutta, osaisikohan sitä kaivaa sieltä mielen syvyyksistä silti? En tiedä...

      Poista
  2. Mut jos ne lääkkeet lisää tasapainoa sun elämässä niin miksi ne on paha? Ei tasapaino välttämättä tarkoita tylsää tunne-elämää vaan vähemmän raastavaa arkea ja loppujen lopuksi onnellisempaa tulevaisuutta. Näin ainakin omalla kohdallani.

    Muutenkin minusta nykypäivänä aika moni ihminen jättää mielialalääkkeet ottamatta sen takia, että haluaa elää lääkkeetöntä elämää eikä halua "mössöttää" aivojansa, koska pelkää menettävänsä luovuutensa tms. Omasta mielestäni olisi aina välillä kuitenkin hyvä muistaa, että sitä varten ne lääkkeet on tehty, että olisi parempi olo. Esimerkiksi paniikkihäiriöön ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on tehty hyviä lääkkeitä, jotka ei muuta ihmisen persoonallisuutta, ne itselle oikeat lääkkeet pitää vaan löytää :) Tsemppiä.

    T: epävakaa persoonallisuus häiriö ja ihan onnellinen lääkkeiden käyttäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä siis joskus vielä löytynee minulle sopiva lääke, mutta vielä sellaista ei ole tullut vastaan...
      Ja joillekin ne toimii, joillekin ei. Jotkut ovat tarpeeksi vahvoja saadakseen päänsä toimimaan ilmankin. Itse en vielä tunne sairauttani niin hyvin että osaisin sanoa pystyisinkö siihen. Tai ainakaan vielä...

      Poista