Kuva kuva kuvaaaaaa!!!!

Eli kuvaa pukkaa! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!
Rakas mussukkani ihanaiseni hommasi mulle huomenlahjaksi tatuoinnin. Sen mitä olen pisimpään jo haaveillut.

JACK!!!!! Ihana kultamussukkani Skellingtonini pikkuiseni! Kohta olet minun pohkeessani! Itse asiassa ensi maanantaina! Juhuuuuuuuuuuuuuuuu! En malta pysyä aloillani. Jee jee jeej jeeeeee!!!! Joulu tulee pari viikkoa etuajassa =) jippiiiii!!!!!! Tosin eihän edellisistäkään kuvista ole kuin pari kuukautta,

tuossa näkyy toinen cherryseni, pahan päivän hedelmä olkoon tänään piilossa

mutta silti. Jack on ollut minun rakkaani jo todella pitkään, joten pakkohan se on keholle ikuistaa... Nam. Huaaaaaah! Vihdoin tämä toteutuu. Rakkaani kustansi minulle minun toisen rakkaani <3 Ja toi pienempi kuin kolme on paljon minulta, en ikinä käytä sitä, mutta nyt on pakko. Hmmmmh, tosin Jack joutuu odottamaan seuraa varmaan ainakin ensi kesään, nyt hyvä että on varaa joululahjoihin, kun oli tuo sairasloma ja kaikkee, ja sekös on hirveää! Minä olen jouluihminen enkä saa höösätä kaikennäköistä krääsää kotiin ja ostella paljon lahjoja! Kiertelin tänään tosin jo töiden jälkeen kaupungilla, makustelin tunnelmaa, hiplasin joulukoristeita ja lyhtyjä ja kynttilöitä, suunnittelin lahjoja mitä hommaisin jos olisi rahaa, ja tosin suunnittelin myös lahjoja mitä aion tänä vuonna saalistaa pukinkonttiin. Ja...

öö, siis olin puhumassa tatuoinneista. Hih. Ajatus juoksee mutta minä en. ELI Jack saanee ensi kesän aikana vierelleen toiseen pohkeeseen Betty Boopin. Ihana pin-up tyttönen. Siinä tulee taas esille minun molemmat puoleni, herkän viekoitteleva tyttö vastaan pohdiskeleva luuranko. Nääääääh, minä vaan pidän erilaisista jutuista, ok? Jep, en saa itsekään ajatuksistani kiinni, joten painelen unille. Kiitos nam.

Epäonnistuneiden viritysten ilta

Silloin kun olo on hyvä, tulee aktiivinen olo ja silloin pitää tehdä jotain vaikka on väsy. Siis häh. Itsekään en ymmärrä tuota lausetta! Siis olen näpertelijä ja askartelija, remontoija ja ompelija, eli kaikkea mitä voi tehdä käsillä on mukavaa. Nyt kun on tuntenut olonsa ihan hyväksi, tulee taas tehtyä kaikenlaista. Olen esimerkiksi viikon sisään ommellut, piirtänyt, remontoinut, tuunannut, tehnyt koruja, väkertänyt erilaisia kynsiä ja sisustanut. Siis töiden ohella, joita onkin taas riittänyt ylitöille asti...

Tässä kynnet parin viikon takaa sekä ihana sormukseni!

Toissa päivänä remontoin kylpyhuonetta sillä sen väritys on karmiva 80-luvun beige. Se on tosin vielä kesken kun taiteilin kalusteita vahalla niin sen pitää kuivua kerrosten välillä. Hmmmh, minä siis tiedän oikeat tavat tehdä millä saa parhaita tuloksia. Siis vähän kaikessa. Mutta harvemmin teen sääntöjen mukaan. Tuloskin on tällöin ehkä sinne päin, mutta se tulee nopeasti. Heti kaikki mulle nyt. Tietysti. Tässä tapauksessa siis tiedän että kalusteet olisi pitänyt hioa ja puhdistaa ennen vahaamista. Pyh, hiominen on tylsintä ja sotkuisinta mitä minä tiedän, joten se jätetään välistä. Silloinhan vaha ei tartu ihan kaikkialle, joten kalusteet näyttävät melko suttuisilta. Noooooo, laitetaan vielä muutamia kerroksia, niin eiköhän ne virheet sinne peity. Ehkä.

yläreuna peilistä tarvii vielä vahaa ja emäntä tarvii lisää lääkkeitä

Mutta, tänään yritin olla ahkera ja ommella ja värjätä vaatteita. Hoh hoijaa. Ei lauantai illan puuhaa selvästikään. Melkein jopa noudatin ohjeita värjäämisessä mutta unohdin pieniä asioita. Unohdin kastella vaatteet ennen värjäämistä. Unohdin punnita ne että onko minulla tarpeeksi väriainetta. Sekä unohdin tarkistaa mistä materiaalista ne on tehty että värjäytyykö ne edes. Tuloksena: musta pyykinpesukone, sammalenvihreä neuletakki keltaisilla napeilla, keltaisen harmaa korsettitoppi sekä vaaleanpunainen neulebolero. Ja värin piti siis olla musta. Boleroon väri ei tarttunut lainkaan vaan se on edelleen samanvärinen kuin koneeseen laitettaessa. Tässä parhaimmat saavutukset:

Sitten tämä ompelusviritelmä. Ompelin hameen treeneihin, joukkueen väreihin sopivana. Purin hameen kolme kertaa erinäisten mokien takia, ja neljättä purku kertaa se odottelee tuossa lattialla. HMph... edelleenkään lauantai-ilta ei sovellu aivotyölle. Kankaat oli joka kerta väärinpäin tai ompelin väärin. Kerran yritin laittaa valmista hametta päälle ja kuuluu raks raks poks poks, ja kuminauha irtosi hameesta. Olin unohtanut että kangas ei veny kuminauhan mukana. Ääliö. Sama ongelma taas. Tee kaavat ja tee niiden mukaan. Mutta kun ei malta. Pitää heti saada ompelukone käyntiin. Ei, en opi virheistäni, ja teen varmasti samaa myös myöhemminkin.

Hameenraakile ja kypäräni ensimmäinen tarra

yhyy, mikään ei onnistu tänään (huom ihana tukka!)

No okei. Yksi juttu onnistui tänään. Tein käsilaukun. Samalla kaavalla että ei kaavoja. Eikä edes mittaamista. Kaivelin kankaanpalasia ja vanhoja koruja ja vetoketjuja, joista sitten ompelin laukkusen. Siitä tuli ihan hieno jos miettii että palaset mistä se on tehty on vänkyröitä ja erikokoisia, vetoketju epäsopiva ja sisävuoren saumat unohtui siistiä jolloin sieltä saattaa joskus lähteä lankakavereita marssille.

ihana 70-luvun pussilakana!

Mutta voi olla että jos minun pitää alkaa miettiä uutta ammattia jossain vaiheessa, pitää sen tällöin olla sellainen missä saan tehdä hommia käsilläni ja luoda jotain. Toisaalta sitähän minä teen nytkin, käsiä käytetään koneella työskentelyssä ja luodaan uusia rakennuksia. Mutta ei se ole tälläista "taiteellista" työskentelyä. Liian rakennusteknistä että tietoteknistä puuhaa. Tai no, en tiedä olenko taiteilija, kunhan vaan teen. Ja se on mukavaa ja rentouttavaa. Enkä tiedä olenko hyvä millään lailla asioissa mitä teen, mutta teen silti. Piirrän esimerkiksi vaikken tiedä edes olenko hyvä.

Viimeisin töherrys

 Tarvitseeko sitä hyvä ollakaan jos se on itsestä kivaa? Hmm... Tuotakin voisi taas miettiä monelta kantilta. Esimerkiksi omassa pukeutumisessani. En seuraa muotia millään lailla mutta rakastan pukeutumista. Tosin se jää aina aamuisin kiireelliseksi eikä asua ehdi miettiä, mutta silloin kuin on aikaa, tykkään pukeutua ja ottaa huomioon pienimmätkin yksityiskohdat. Mutta en ole hyvä pukeutuja enkä tiedä mikä käy vartalolleni parhaiten, mutta se on kivaa silti. 

Mutta kivaa on myös löhötä sohvalla ja kattoo leffaa, joten taidan painua sohvalle odottelemaan miestä pikkujouluistaan. Jospa se huominen olis luovempi päivä ja saisin tehtyä tuon hameen loppuun.

saving tonight

huaaaaaaaah. Getting better... again. Saas tosin nähdä milloin taas tipahdetaan, muttei sitä saa surra etukäteen! Nii just, sit kun minäkin sen ymmärtäisin ja toteuttaisin oikeasti ettei mitään saa murehtia! huh!

Joka tapauksessa, tänään otin rennosti töiden jälkeen. Huom! Olen siis ollut töissä, mennyt ihan hyvin, käytiin tänään hoitajan, lääkärin ja pomon kanssa läpi asioita, ja toivon että pomo ymmärtää edes sen että en minä tahallani jää pahoina päivinä kotiin, ja että ne on rankkoja aikoja minullekin.

Ääh, eikäku nyt ei saanu murehtia ja miettiä masentavia juttuja. Siksipä siis kehitin itselleni tälläisen illan.

olen sokerina suklaaseen

Sytyttelin kynttilöitä pihalle ja sisälle, otin hääjäämistöstä valkkaria, rohmusin viimeiset konvehdit ja laitoin tallennettuja Project Runway.tä pyörimään töllöstä. Ihanaa. Hymyilin yksikseni sohvalla valkoisen pehmöpörröviltin alla ja nautin.

siis tää ilme kertoo nautinnosta =)

Tai no, yksinhän meillä ei koskaan olla, sillä jos miekkonen ei ole kotona, on täällä mulla aina ainakin kolme miestä, tällä hetkellä neljä, ilostuttamassa päivää.

Herra Urpo

Utelias Esko-Mörkö

Rauhallinen vanha herra Onni (Einari von Pallomasi)

Riehakkaan suloinen Paavo Iivari

Nää mun mussut on mun pelastajia. Ne osaa lohduttaa sillon kun on paha olla, ja osaavat silloin olla myös riehumatta. Muutenhan nää riiviöt on koko ajan vauhdissa. Jopa yöllä. Ja jopa niin että naapurit varmasti odottavat päivää että me muutetaan tästä pois. Ha haa! Me ollaanki kettuja eikä lähdetä ikinä! Ha! In your face suckers!!!

Anteeksi naapurit jos satutte lukemaan... Not.

Tää on nyt lyhyt teksti tänään, kun mies mököttää kun minä olen koneella. Mutta I´ll be back, hopefully with something nice to tell!

Ps. Voisin ottaa ihan minkä vaan Seth Aaronin suunnittelemista vaatteista, ne on to die for!!!

pelottaa...

Olin viime viikon sairaslomalla kotona. Sitä ennen puhuin pomon kanssa vakavia. Jopa irtisanomisesta. Ei niin kivaa. Siksi siis jännittää ja pelottaa mennä takaisin töihin aamulla, kun ei tiedä yhtään miten siellä otetaan vastaan. Ok, meillä on jossain välissä yhteinen tapaaminen, missä on hoitajia ja pomo ja minä ja liekö vielä joku, että selvennetään kaikille missä mennään. Ihanku sitä itsekään tietäisin. Blaaaaaaaaaaaah. No sen tiedän että keskittymiseni ei sovellu tuohon työhön vaikka sitä kuinka haluaisin. Ei minusta vain ole siihen. Piste. Mun pitää oikeasti saada tehdä koko ajan jotain ja mahdollisesti jopa liikkuakin. Ei tuollainen 8h-tietokoneella-päivä ole minua varten. Harmi tosin, olisin halunnut kovasti olla insinööri. Ja ehkä joku päivä arkkitehti. Aaaa, mun olis pitäny olla arkkitehti joskus 50v. sitten. Sillon olis saanu vielä piirtää käsin ilman tälläisia typeriä koneita. Käsillä tekeminen on ihan selkeästi mun juttu. Tai joku missä saan olla ihmisten kanssa. Eli ei ihme että masentaa kun kökötetään vaan omien koneiden äärellä päivät eikä olla sosiaalisia muiden kanssa muuta kuin kahvitunnilla. Tai ainakin minua masentaa, en tiedä muista.

Hei. Mä olen saanut blogiini tunnustuksia. Kääk. En ihan varmasti tiedä mitä ne on ja mitä niille pitää tehdä, mutta sen voin kertoa ettei minulla ole niin montaa blogia jota seuraisin että voisin hirveästi lähettää niitä eteenpäin. Eihän se ole mikään ketjukirje-juttu et mulle tulee ongelmia ja onnettomuuksia jos mä en niitä eteenpäin laitakaan???? Huih... pitää tässä joku päivä postata ne tänne, saa muutkin nähdä hienot tunnustukset =)

Äh, kello jo ihan liikaa, pitäis mennä nukkumaan. Pitäis ja pitäis. Miks aina pitää tai on pakko tehdä kaikkea? EIkö joskus vaan vois mennä ja tehdä niinku haluaa ja miltä tuntuu? Jaa, en tiedä tosin, voi olla että olenkin aina tehnyt niinkuin haluan. Harvemmin mennyt ihan oppikirjojen ja sääntöjen mukaan, mutta tarvitseekokaan? No ei. Ei tietenkään. Oh no... Klisee tuloillaan! Eli elämä on liian lyhyt siihen että menee samoja reittejä kuin muutkin. Minä ainakin yritän löytää omat polkuni ja myös kulkea niitä. Tällä hetkellä tosin minun polkuni on metsittynyt ja sitä on vaikea kulkea, mutta enköhän mä jostain vielä löydä hyvän raivaussahan joka helpottaa etenemistä! Thank you and good night!

ps. Olin pick-up-ladynä burleski-esityksessä perjantaina. Siitä ehkä kuvia tai muuta juttua myöhemmin.

JA vielä: mun takki tulee tällä viikolla! Eli pistin viimeiset roposeni uuteen talvitakkiin. Hyvä minä! Ja hyvä Mies kun elättää loppukuun! =)

Lithium

Siinäpä kaikki tälle päivää. Aloitan litiumin käytön.

Bad, bad, bad day...

Hmm... tämän piti olla mukava postaus. Vielä aamulla oli sellainen olo että tämä on hyvä päivä. Jossain vaiheessa päivää se kuitenkin muuttui. En tiedä miksi, tai miten, mutta niin kävi. Katsoin niinkin vaikuttavaa elokuvaa kuin Sekaisin Marista, ja kun se päättyi olo oli surullinen, mietteliäs, hieman masentunut. Ei johtunut millään lailla elokuvasta, sen voin kertoa. Ensin kiukuttelin miehelleni, koska aina ensimmäinen reaktioni huomata paha olotila purkautuu kiukkuna. Kiukuttaa kun ei tiedä mistä se olo tulee ja mistä se johtuu. Sitten tulee ahdistus. Kukaan, mukaanlukien eläimet, ei saa koskea minuun millään lailla. Ahdistaa jos joku on liian lähellä, jopa peitto jonka alla makoilin sohvalla alkoi kuristaa ja kiristää joka suunnalta. Sitten tulee itku. Purkautuu kunnon itkuna ensin, sitten sitä pidättelee kun ei enää jaksa itkeä. Sen jälkeen kyyneleitä tulee miten sattuu. Ja olo on pöllähtänyt ja hiljainen. Ajatukset sekaisin ja hajallaan. Yrittää pohtia mistä ihmeestä tämä kaikki johtuu. Kun mikään ei ole niin huonosti että pitäisi itkeä tai olla masentunut. Eilen oli hieno päivä. Hyvät roller derby treenit ja rakkaan ystävän syntymäpäivät. Mitä masentelemista niissä on? Aamukin meni ihan hienosti, katsellen Totoroa ja pötkötellen oman miehen kainalossa. Mitä masentelemista niissä on? Ei mitään. En ymmärrä. Vaikka pitäisi. Kuullut jo monta kertaa ettei masennukseen ole välttämättä syytä. Tosin laukaisevia tekijöitä pitäisi yrittää jäljittää. En löydä niitä. En sitten mistään. Se tunne vain tulee jostain ja kasvaa todella suureksi jolloin sisällä on vain sellainen ahdistava mytty jota ei saa auki. Tämä on pelottavin olotila maailmassa. Ainakin tällä hetkellä. Kun ei ole oman itsensä hallinnassa. Ja kun tätä olotilaa ei halua. En halua tuntea näin, mutta miten sen tunteen saa pois? Onko sellainen katkaisija olemassa että voi itse päättää millainen olo on milloinkin? Haluaisin kovasti löytää sen. Ei näitä jaksa. Varsinkin kun tiedostaa itse että nyt on huono päivä, se jotenkin tappaa kaiken iloisen asian ympärillä, vaikka eilen ja mahdollisesti taas huomenna ne on niitä iloisia asioita. Miksei tänään? Miksei löydy asioita mitkä nostaisi minut pois pahasta olotilasta huonona päivänä? Miksi siihen olotilaan pitää jäädä, vaikka itse huomaa että tästä olotilasta pitäisi päästä pois?

Too many questions...
Tiedän kun luen tätä hyvänä päivänä, etten tunnista itseäni tästä tekstistä. Hyvänä päivänä en löydä tätä tunnetta mistään. Mistä se sitten tulee jos itse en tunnista itseäni?
I hope tomorrow will be better...

Some stupid stuff

Ääää... Tänään olo tuntui tyhmältä. No ei tosin ole uutta. Mutta kun en tiedä mitään autoista, ja sitten pitäisi osata ostaa siihen jäähdytinnestettä. Vihreä vai punainen? Mikä ero? Täh? Näkee entisen nesteen väristä? Juu, helposti. Ai sitä pitää vielä laimentaa? Voi huoltsikan myyjä parkaa. Asiakkaana "tyypillinen nainen". En halua olla THE nainen ratissa. Tylsää. Haluan olla rallikuski joka vetää siistejä driftejä! No poliisin mielestä tää rallikuski ei saa ajaa enää yhtäkään sakkoa vuoden sisään tai sitte lähtee kortti. Tuplatylsää.

mökötän

Ja sitte tää talvi. Nyt ei jaksais. Voisko se siirtyä hieman vielä? Ei huvittais laittaa pihaa kuntoon talvea varten. Ei kiinnosta herätä aiemmin aamulla että pitää varata 10 minuuttia auton raaputteluun. Ei nappaa vaihtaa autoon renkaita, tai lisätä jäänestonestettä (jonka nimisenä se ei löydy kaupan hyllystä vaan siinä lukee "jotain jotain katalysaattori jotain-neste"!). Ja kaiken hyvän lisäksi kaikki talvitakit on ihan kulahtaneita! Ei ole reilua! En ehtinyt kunnolla käyttää syystakkejani, ja nyt pitää laittaa takki jonka vanut on painunu niin että se on ohuempi kuin kesätakki! Tai toisesta takista puuttuu napit, joiden ompeleminen on jostain syystä maailman vaikein asia. Viimeinen on sitten laskettelutakki, ja niin urheilullinen sälli minä en ole että hiihtäisin kaupungilla napamantereelle tarkoitetuissa vaatteissa. Joku raja sentään!

Suunnittelen tosin pientä nettitilausta. Löysin ihanan takin joka on pakko saada. Ensin arvelin et jee tilaan sen ja maksan sen veronpalautuksilla. Mutta paskat, ei tule veronpalautuksia. Hmph. Ei, en ollut yksi niistä jotka sai Kelalta ihanan ulosotto-kirjeen, mutta pakko rako viime vuonna tehdä tälläinen ratkaisu kun rahaa ei tullut mistään suunnalta. Mutta kyllä tämä tästä, saatan verottaa häälahja/matka-rahastoa takin ostoon.

ihana, eikö!!!?

Ainiin, tämän hetkinen tympeys saattanee johtua siitä että menin naimisiin viikonloppuna. Siis asiahan ei ole huono itsessään, oli maailman ihanin, täydellisin ja onnellisin viikonloppu ikinä, ja minun mieheni on ihanin ja täydellisin mies ikinä! Mutta kun rakastan mieheni ohella myös kaikenlaista suunnittelua, ja nyt häiden suunnittelu ja toteuttaminen on ohi, en tiedä mitä tekisin. Ja se ei ole kiva. Tosin päässähän käy kuhina, kun siellä suunnitellaan sisustamista, remontointia, ompelemista, matkustelua, auton huoltoa, uusia harrastuksia, blogia, JOULUA!, isänpäivää, isän synttäreitä, ystävän synttäreitä, siskon synttäreitä, toisen ystävän synttäreitä, huomisen kauhuelokuva yötä elokuvateatterilla, ensi viikon esitystä, Rokumenttia, pikkujouluja monin kappalein, sanoinko jo JOULUA!, eläinten hoitoa, kehon kiinteyttämistä, korujen askartelua, neulomista, kirjoittamista... joo, voisin jatkaa listaa loputtomiin. Ei käy elämä tylsäksi pään sisällä, mutta kun oikeassa elämässä ei ehdi millään toteuttaa kaikkea. Tosin yritän kuitenkin =)

Tykkään muuten joulusta jos ei tullut jo selville. Rakastan koristelua ja lahjojen hommaamista. No ok, Halloween on kyllä suosikkini, mutta siitä ei voi hullaantua näin paljon kun sitä ei ole esillä täällä niin paljoa. Eli joulunhuuruisia unia kohti kiitää sankarimme! Oikeasti: lääke alkaa vaikuttaa ja silmät painuu kiinni, joten pakko sulkea kone... zzzzzzzzz

I just don´t fit into a box

Kökötin juuri puoli tuntia suihkussa lattialla ja piirtelin sormella kuvioita lattialaatoista ja lattiakaivon kannesta. Mietin taas ja ihan liikaa. Tuntuu etten mahdu mihinkään kategoriaan. Haluaisin! En ole koskaan ollut täysin vain jotain tai koskaan todella hyvä tai paras jossain, vaan olen ollut ihan hyvä lähes kaikessa. Johtunee siitä kun pitää niin paljon erilaisista asioista ettei voi vaan valita yhtä ja panostaa sitten siihen. Tämä käy kaikkeen elämässäni. Tyyliin ja makuun esimerkiksi. Nyt olen kotona hopparin näköisenä suuressa hupparissa ja college-capreissa, huomenna töissä insinöörinä farkuissa ja neuleessa, ja lauantaina mahdollisesti kaupungilla pin-up-tyttönä (jos saan tukan onnistumaan!)

Minä nättinä päivänä

 Olisi hienoa olla täysiverinen insinööri, ymmärtää rakentamisesta kaikki ja kulkea hienoissa jakkupuvuissa joka päivä. Toisaalta taas jos näen tälläisen ihmisen kadulla, kulkevat kylmän väreet selässäni. Yök, ahdistavan tavallinen pentti-perusinsinööri! Tai sitten haluaisin olla kunnon rokkari-tyttö kirkkaanvärisessä tukassa, ketjuissa ja revityissä tennareissa. Mutta buhaaahaahaaa mikä räjähdysnauru jos laittaisin itseni sen näköiseksi. Olen siis sekoitettu versio vähän kaikesta kaikin eri tavoin. Esimerkiksi autot.

Kalikka

Yritän osittain olla ekologinen ja kierrättää mahdollisimman paljon, mutta autas kun tulee kyse autoista, nopeat vievät sydämeni. Kulutuksesta ja päästöistä viis. Calibrani syö eniten bensaa maailmassa (lukuunottamatta kunnon amerikan rautaa, nam) mutta en haluaisi luopua siitä koskaan. Tosin jos joulupukki ja tähdenlennot ja lotto tuottaisivat tuloksia, tuunaisin sen mustaksi superautoksi! Tuli muuten mieleen että toivoin mieheltäni lahjaksi Transformers Camaroa, en saanut sellaista kakarana, joten nyt voisin haluta sen ;)

Äh, eksyin taas aiheesta. Joka ei yllätä. Missäs olinkaan.
Erikoista siis että olen näin montaa mieltä samasta asiasta. Siskoni kanssa joskus puhuimmekin että meistä tulisi todella huonoja poliitikkoja sillä olisimme mieluusti kaikkien kanssa kaikissa asioissa samaa mieltä. Tästä syystä en ole koskaan osannut valita puoluetta, enkä siis äänestä.

Huh. En koskaan puhu politiikasta. Anteeksi, lipsahdus.

Taidan nyt käydä vaatekaappini kimppuun, pitää esitykseen keksiä vielä asu, ja pikkuisen alkaa jo jännittää!

Ja muuten, eikö olekin erittäin rakennusinsinöörimäinen sormus minkä löysin tänään kaupungilta?

Hmph, blogi

 

onnistun yleensä näin hienosti kuvissa

Jaahas jaahas. Päätin ottaa päänselvitysprosessin yhdeksi osaksi blogin jonne kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti ajatuksia ja sen hetkistä olotilaa. Se tosin saattaa muuttua päivän aikana niin monta kertaa, että tuloksena on sekava kirjoitus. Mutta sekavuuteen on totuttava nyt, tämä on minun pääni ja minun blogini.

En tiedä mistä aloittaa ja mitä kertoa, mutta enköhän tule varmasti jankkaamaan samoja asioita useampaan kertaan, halusin sitä itsekään tai en, joten kaikkea maan ja taivaan väliltä tulee varmasti käsiteltyä. Iltavirkun pitäisi tosin mennä nyt unille, sillä torkku tulee vastaan sitten aamulla. Kauniita ja jännittäviä unia!