Epäonnistuneiden viritysten ilta

Silloin kun olo on hyvä, tulee aktiivinen olo ja silloin pitää tehdä jotain vaikka on väsy. Siis häh. Itsekään en ymmärrä tuota lausetta! Siis olen näpertelijä ja askartelija, remontoija ja ompelija, eli kaikkea mitä voi tehdä käsillä on mukavaa. Nyt kun on tuntenut olonsa ihan hyväksi, tulee taas tehtyä kaikenlaista. Olen esimerkiksi viikon sisään ommellut, piirtänyt, remontoinut, tuunannut, tehnyt koruja, väkertänyt erilaisia kynsiä ja sisustanut. Siis töiden ohella, joita onkin taas riittänyt ylitöille asti...

Tässä kynnet parin viikon takaa sekä ihana sormukseni!

Toissa päivänä remontoin kylpyhuonetta sillä sen väritys on karmiva 80-luvun beige. Se on tosin vielä kesken kun taiteilin kalusteita vahalla niin sen pitää kuivua kerrosten välillä. Hmmmh, minä siis tiedän oikeat tavat tehdä millä saa parhaita tuloksia. Siis vähän kaikessa. Mutta harvemmin teen sääntöjen mukaan. Tuloskin on tällöin ehkä sinne päin, mutta se tulee nopeasti. Heti kaikki mulle nyt. Tietysti. Tässä tapauksessa siis tiedän että kalusteet olisi pitänyt hioa ja puhdistaa ennen vahaamista. Pyh, hiominen on tylsintä ja sotkuisinta mitä minä tiedän, joten se jätetään välistä. Silloinhan vaha ei tartu ihan kaikkialle, joten kalusteet näyttävät melko suttuisilta. Noooooo, laitetaan vielä muutamia kerroksia, niin eiköhän ne virheet sinne peity. Ehkä.

yläreuna peilistä tarvii vielä vahaa ja emäntä tarvii lisää lääkkeitä

Mutta, tänään yritin olla ahkera ja ommella ja värjätä vaatteita. Hoh hoijaa. Ei lauantai illan puuhaa selvästikään. Melkein jopa noudatin ohjeita värjäämisessä mutta unohdin pieniä asioita. Unohdin kastella vaatteet ennen värjäämistä. Unohdin punnita ne että onko minulla tarpeeksi väriainetta. Sekä unohdin tarkistaa mistä materiaalista ne on tehty että värjäytyykö ne edes. Tuloksena: musta pyykinpesukone, sammalenvihreä neuletakki keltaisilla napeilla, keltaisen harmaa korsettitoppi sekä vaaleanpunainen neulebolero. Ja värin piti siis olla musta. Boleroon väri ei tarttunut lainkaan vaan se on edelleen samanvärinen kuin koneeseen laitettaessa. Tässä parhaimmat saavutukset:

Sitten tämä ompelusviritelmä. Ompelin hameen treeneihin, joukkueen väreihin sopivana. Purin hameen kolme kertaa erinäisten mokien takia, ja neljättä purku kertaa se odottelee tuossa lattialla. HMph... edelleenkään lauantai-ilta ei sovellu aivotyölle. Kankaat oli joka kerta väärinpäin tai ompelin väärin. Kerran yritin laittaa valmista hametta päälle ja kuuluu raks raks poks poks, ja kuminauha irtosi hameesta. Olin unohtanut että kangas ei veny kuminauhan mukana. Ääliö. Sama ongelma taas. Tee kaavat ja tee niiden mukaan. Mutta kun ei malta. Pitää heti saada ompelukone käyntiin. Ei, en opi virheistäni, ja teen varmasti samaa myös myöhemminkin.

Hameenraakile ja kypäräni ensimmäinen tarra

yhyy, mikään ei onnistu tänään (huom ihana tukka!)

No okei. Yksi juttu onnistui tänään. Tein käsilaukun. Samalla kaavalla että ei kaavoja. Eikä edes mittaamista. Kaivelin kankaanpalasia ja vanhoja koruja ja vetoketjuja, joista sitten ompelin laukkusen. Siitä tuli ihan hieno jos miettii että palaset mistä se on tehty on vänkyröitä ja erikokoisia, vetoketju epäsopiva ja sisävuoren saumat unohtui siistiä jolloin sieltä saattaa joskus lähteä lankakavereita marssille.

ihana 70-luvun pussilakana!

Mutta voi olla että jos minun pitää alkaa miettiä uutta ammattia jossain vaiheessa, pitää sen tällöin olla sellainen missä saan tehdä hommia käsilläni ja luoda jotain. Toisaalta sitähän minä teen nytkin, käsiä käytetään koneella työskentelyssä ja luodaan uusia rakennuksia. Mutta ei se ole tälläista "taiteellista" työskentelyä. Liian rakennusteknistä että tietoteknistä puuhaa. Tai no, en tiedä olenko taiteilija, kunhan vaan teen. Ja se on mukavaa ja rentouttavaa. Enkä tiedä olenko hyvä millään lailla asioissa mitä teen, mutta teen silti. Piirrän esimerkiksi vaikken tiedä edes olenko hyvä.

Viimeisin töherrys

 Tarvitseeko sitä hyvä ollakaan jos se on itsestä kivaa? Hmm... Tuotakin voisi taas miettiä monelta kantilta. Esimerkiksi omassa pukeutumisessani. En seuraa muotia millään lailla mutta rakastan pukeutumista. Tosin se jää aina aamuisin kiireelliseksi eikä asua ehdi miettiä, mutta silloin kuin on aikaa, tykkään pukeutua ja ottaa huomioon pienimmätkin yksityiskohdat. Mutta en ole hyvä pukeutuja enkä tiedä mikä käy vartalolleni parhaiten, mutta se on kivaa silti. 

Mutta kivaa on myös löhötä sohvalla ja kattoo leffaa, joten taidan painua sohvalle odottelemaan miestä pikkujouluistaan. Jospa se huominen olis luovempi päivä ja saisin tehtyä tuon hameen loppuun.