raita

2.10.2012

Kun ei pysy kyydissä, kuunnellaan musiikkia

Kun ei pysy oman päänsä kyydissä siis. Ja menojen. Niin mitä tapahtuu?

Tipahtaa. Aika jännää.

Tarkoitan: olen tipahtanut elämän kyydistä parin viikon aikana liiankin monta kertaa. Joka kerta tosin olen noussut takaisin kyytiin, mutta ehkä liiankin nopeaan, sillä jostain syystä horjahtelen ihan hulluna.

Haluaisin että elämäni rauhoittuisi hieman sillä olen koko ajan menossa ja viikonloput varattuna jo tammikuulla saakka. Mutta toisaalta tällä hetkellä minua ahdistaa myöskin oma arki kun se ei kulje minnekään. Eli tarvitsen paljon enempi vapaa-aikaa kiitos! Työ vie ajan omalta elämältä, murmärpurpärr!

Mutta kaikkea on tapahtunut ja kaikkea tapahtuu koko ajan, joten en ehdi iltaisin koneella näppäillä. Kuvia olen ottanut tai en ole, joten niitäkään en nyt päiväkirjaani tarjoa, vaan otan vastaan haasteen.

Haasteen heitti Dark Shadow jo lomani aikana, mutta nyt vasta sain tämän aikaiseksi.

Itsellä kun ei ole mitään mistä näkisi soitetuimmat kappaleet niin valitsin listalleni sellaisia mitä muistan huudattaneeni parin vuoden aikana. Eli haasteessa kyse 2 viime vuoden aikana 20stä eniten kuunnelluista/tykätyistä kappaleista. Listaan mahtuu myös koko elämän läpi olleita lemppareita.

Kappaleet eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kuin pääni muistaa mitä olen kuunnellut.

1. Linkin Park: From the inside. Olen kuunnellut Linkin Parkia ensimmäisistä hiteistä lähtien ja kuolannut Chesteriä siitä asti kun näin sen Music Awardseissa erittäin slim fitissä liituraitapuvussa, joten tämä bändi ei ole yllätys. Kappale on aivan ihana, huudan sitä aina täysiä autossa (tai huusin ennen kuin autosta pöllittiin soitin...) ja huusin täysiä keikalla Kaisaniemessä kesällä 2011. Nam, Chester soitti rumpuja ilman paitaa...

2. Disturbed: Enough. Kappaleen nimikin sen jo kertoo. En vaan saa tästä tarpeekseni. Olen kuunnellut tätä jo kauemmin kuin kaksi vuotta ja silti aina se tulee ensimmäisten joukossa lempibiiseihini. Odotan innolla ja hartaasti että joskus näen bändin livenä!


3-4. System of a Down: B.Y.O.B ja Aerials. Kuuntelen paljon SoaD:ia, joten hankalaa valita vain muutama kappale levyiltä. Nämä kaksi tosin on sellaisia joita hoilaan kurkku suorana, joten ehkä pakko mainita sitten ne. Haluaisin pian uudestaan keikalle, Provinssirockin (2011) keikka oli ihan mielettömän hyvä!!! Bananabananabanana...

5. Michael Jackson: Earth song. Fanitin MJ:tä ihan kakarana (joskus 7.vuotiaana) ja omistin sen kasetteja. Myöhemmin tosin vasta tajusin sen kappaleiden sanomia, ja tämä niistä ehkä paras. Edelleen pysäyttävä kappale. Pidän ihan höpönä. Rauha väärinymmäretyn taiteilijan ja ikuisen lapsen sielulle.


6. Haloo Helsinki: Kokeile minua. Erittäin hyvä keikkakappale!!! En voinut oikeastaan sietää tätä bändiä ennen kuin minut raahattiin väkisin näiden keikalle. Tykästyin siltä istumalta! Jotenkin sitä energiaa ei saa edes näiden levyille vaan tämä bändi tulee kokea livenä. Elli on ihanan sekopäinen! =)


7. Foo Fighters: Learn to fly. Tää video on vaan niin sekopäinen! Nauran joka kerta ääneen! Mutta kappale itsessään on se mitä laulan tai se soi päässä kun ajan kovaa autolla tai moottorikelkalla. Yksi parhaista hyvänmielen kappaleistani! Tulee aina hyvälle tuulelle kun tätä soittaa kovaa ja laulaa mukana. Hih.


8. HIM: Close to the flame. Kaunis kaunis kaunis kappale. Tämän tahdissa tulee fiilistellä. Tai synkistellä. Tai poltella kynttilöitä. Tai juoda lasillinen punaviiniä. Tai sitten kaikkia näitä yhdessä. Entisenä HIM fanina bändin kappaleet kuulostavat todella hyvälle aina silloin tällöin kuunneltuna.


9. Bruno Mars: Lazy song. Taas hauskoja videoita ja hyvänmielen kappaleita. Chillailuun sopiva. Päivänä kun herää rauhassa, hippailee kotona pyjamassa ja villasukissa, tanssahtelee aamiaista laittaessa. Pahana päivänä tosin kappale katkeaa kerta nappaisulla, sillä aivan liian pirteä masennuspäivään.


10. Anna Puu: Vieraiden valoon. Tämä on sitten juurikin niihin hiljaisempiin ja hieman masentuneimpiin päiviin. Kaunis kappale, mutta aiheuttaa jostain syystä surullisuutta. Hyvä siihen tarkoitukseen jos haluaa kävellä sadekelillä kaupungilla. Tulee olo että tämä soi elokuvassa taustamusiikkina ja voit vapaasti laulaa ääneen ja loikkia lammikoihin ja liitää sateenvarjon alla.


11. Kotiteollisuus: Tuonelan koivut. Synkän hempeä ihanuus. En osaa selittää tämän kappaleen vaikuttavuutta itseeni, mutta se saa minut henkäilemään. Vaikka joka kerta kuuntelen Hynysen vaikeuksia löytää oikeaa sävelkorkeutta levyltä tai keikalla kuunnellessa, on kappale lempparini kyseiseltä bändiltä. En edes halua muistaa että joku naislaulaja halusi turmella kappaleen omalla versiollaa. Phyi.


12. Marilyn Manson: This is Halloween. No tätä mun ei tartte selitellä eihän? Kun elokuvaa ei välttisti katso joka kuukausi, niin tätä voi sitten huudattaa sillä välin ettei lempielokuva pääse unohtumaan. Ja tämä versio on vaan niin hyvä. Mansonin ääni sopii juurikin loistavasti tälläiseen!


13. Carly Rae Jepsen: Call me maybe. Erittäin ei minun kuuloinen kappale. Mutta silti olen tykästynyt tähän niin etten ole edes kyllästynyt tämän jatkuvaan radiosoittoon! Haluaisin osata laulaa tämän täydellisesti. Eli tämä kuuluu ehdottomasti laulukategoriaan.


14. Elokuu: Saatilla. Olen viime vuosina huomannut tykkääväni reggaen letkeydestä, sillä se saa minut hyvälle tuulelle ja rentoutumaan. Elokuun kappaleet tosin on ehkä reggaen ja suomihumpan risteytys, mutta toimii. Eikä pahaa tee jos bändissä laulaa rastapäinen ja hymykuopilla varustettu söpistys.


15. Raappana: Kasvonpiirteet. Tähän samaan reggae-rentoutukseen kuuluva artisti joka taitaa tehdä yhteiskappaleita vähän kaikkien kanssa. Letkistely kappaleita joita tekee mieli tanssia ja vaan olla ja fiilistellä. Tälläisten myötä osaan kuvitella itsellenikin rastat ja päälle lähimmästä intian basaarista ostettu mekko. Ei paha, voisin vaikka joskus sellainen ollakin, tosin siinä vaiheessa myös asun siellä intiassa.


16. Bleak: Fate. Huoh. Iiiiiiisooooo huokaus. Tämä on minun ja miehen kappale. Oli myös meidän häätanssina. En tiedä miksi iskee, mutta tekee olon superrakastuneeksi. Rakastan tätä. Kaunis kappale ja kaunis elokuva.


17. Depeche Mode: Enjoy the Silence. En osaa selittää miksi pidän, mutta pidän. Tykkään. Kuuntelen. En pidä bändistä ollenkaan, mutta tämä kappale jää aina päähäni. Tulee mieleen muistoja joita en muista, aikoja joita en enää tunne ja ystäviä joita ei enää ole.


18. Jimmy eat world: The Middle. Ultimatehyvänolontuojakappale. Johtuu täysin muistoista ja eritoten kesästä 2002 jonka vietin USA:ssa keskellä maissipeltoja täyttäen 18v ja unelmoiden maailmanvalloituksesta. Muuten melko nolo biisi...


19. Maria Mena: All this time. Silloin kun haluan nousta ylös masennuksen syövereistä. Itkun ja tämän kappaleen avulla se on helpompaa. Tulee olo että voin tehdä ihan mitä haluan.


20. Alice Cooper: Poison. Tämä ei ole todellakaan vähäisyytensä vuoksi viimeisenä. Elämäni ensimmäinen rakkaus. Olin 5 -vuotias kun näin elämäni ensimmäisen musiikkivideon, ja menetin sydämeni Alice Cooperille siltä seisomalta. Muistan sen olon kun olin täysin haltioitunut tuosta miehestä ja sen nahkavaatteista ja tästä ihanasta kappaleesta. Huoh.

4 kommenttia:

  1. Siellähän oli paljon kaikkea ihanaa, oi että! Ikävöin Bleakia niin että tekisi mieleni itkeä. No, onneksi edes kerran kerkesi nähdä livenä. Ja mites toi HIM, miksi ne liput Tavastian uudenvuoden keikalle oli niin suolaisen hintaisia? :'/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö Bleak esiinny nykyään jollain toisella nimellä? Nyt en vaan muista mikä se oli...

      en ole edes uskaltanu kattoo paljo liput on. Ois kyllä voinu olla sellainen tapahtuma että minut olis saanu tänäkin vuonna Helsinkiin uudeksivuodeksi =)

      Poista
    2. Fireal. Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin Bleak :D
      61,50 e pelkästä HIMistä... Vähän pistää yskittämään.

      Poista
    3. no on se päälle 60€ aika paha hinta. SILTI se vähän kummittelee mielessä josko sinne lähtisi... ;)

      Poista