Olen nappaillu parin viime viikon sisään kuvia itsestäni. Uskaliasta eikö? Ja kukaan ei tee sitä? Varsinkaan kukaan blogaaja? =D Hah.
Mutta minä en oikeastaan tee sitä. Koska en osaa olla normaalisti kameran edessä, enkä poseerata, ja eikä kukaan ole koskaan ottamassa minusta kuvia ja en pidä peilin kautta otetuista kuvista ja...
Joten nyt harjoittelen hiisi vieköön!!!
Paras tuotos pitkään aikaan... Huh. Ja mun tukka ei siis ole lyhyt vaikka kuva niin näyttää =D Päällä mulla on sukkahousuja lukuunottamatta Tokion löydöksiä.
Pidimme ystäväni kanssa jo kuvaukset mainokseen, jos sitä koskaan tulee, ja pidämme tässä joku päivä vielä kuvaukset ihan huvikseen. Eli harjoittelua harjoittelua, ja kameran edessä olemisen opettelua.
Nämä kuvat siis joko väkipakolla otettuja, yritetty poseerata tai ihan jotain muuta =D
Töistä tulossa joku pirteämpi päivä
Omistaja muistuttaa lemmikkiään tässä tapauksessa.
Joku sunnuntai. Oli paha päivä. Tulossa kauppareissulta jossa sain ahdistuskohtauksen.
Miehen hattu testissä. Ei sovi mulle! Ja nams, karkkii!!!
Quasimodo/Nosferatu derbytyttöjen mökkireissulla
Asukyhäelmä testauksia, tuunauksen alla siis =) huom. kaikki eläimet halusi välttämättä samaan kuvaan eri huoneista käsin =D pöhköt.
Töissä. Ja jopa hymyilyttää. Jopas jopas. Mutta siis, olen aina ilman meikkiä töissä, todella harvoja tapauksia lukuunottamatta.
Ei niin hyvän päivän asu töihin. Ilmekin kertoo et nyt ei nappaa ;) tennarit jalkaan siis!
Päiväkodin vihkiäiset töissä joten piti olla normaalia siistimpänä ja nätimpänä.
Ja silti ei napannu. Oli paha, paha, paha viikko...
Viime viikonlopun asua siis. Ja harvinaisen siisti kämppä niin voi ottaa kuvan!
Meikki kunnossa, tukka pörrössä!
Reeneistä tulossa
Sain vähän ylimääräistä energiaa treeneistä, joten siksi tuollainen tekopirteähymy!
Hi hiiii! Ja kotiin oli tullut paketti, sisältäen kaksi superhienoa paitaa!!! Juhuu! Ja ilme taas kertoo kaiken että mennään hieman ylikierroksilla tässä =D
"We´re all mad here." My favourite!
Ja tälläinen olo on just nyt!!! Rankka viikko takana, mutta hölmöilytyttää ja pahasti! =D
Ääää, suunnittelin jo et sunnuntaina kirjoitan sit jotai kivaa kun on uus kuva jalassa ja mukava viikonloppu takana kaikin puolin.
Niinpä niin. Paljon sitä aina osaa ennustaa etukäteen.
Eli ei mitään vakavaa sinänsä ole sattunut, mutta mieli on todella maassa.
Perjantaina oli tapaaminen mielenterveyskeskuksella, joka rauhoitti mieltä ja sain uusia näkemyksiä elämäntilanteeseeni. Mies ei ymmärtänyt näitä näkemyksiä. Tatuointiaika peruuntui. Nukuin 14h, joka turhautti ihan pirusti kun on muutakin tekemistä kuin nukkua. Lauantaina näkemyseroja treeneissä. Autosta pimahti akku kun olisi pitänyt kyyditä ihmisiä ja oli kiire tupareihin. Riitaa miehen kanssa, jota ei oikeastaan koskaan tapahdu (ainakaan niin että myös mies olisi suuttunut). Pientä kinaa myös ystävän kanssa. Sunnuntaina asuntoesittely asunnossamme josta olisi pitänyt päästä pois alta kissojen ja koiran kanssa, mutta auto ei ollut käytössä. Piti siivota krapulassa aamulla ennen esittelyä. Sunnuntaille siirretty tatuointiaikakin peruuntui. Auto sammui kiellettyyn parkkiin, joten auto saatava pois ennen maanantaita. Autossa varusteita joita joukkueemme jäsenet tarvitsisivat maanantaina, mutta ei tietoa lähteekö tuo auto enää käyntiin. Kun yritetään mennä käynnistämään autoa kaapeleilla, alkaa sataa kaatamalla vettä. Auto viimein pihassa.
Mutta lopulta nämä asiat eivät ole minua maahan polkeneet, sillä tiedän että shit happens ja ehdin esimerkiksi tatuoinnin ottaa myöhemminkin, ja autoon ostettava siis uusi akku. Vaan asia mikä minua on haitannut koko viikonlopun on se ettei minua ymmärretä. Tai kuunnella. Olenkohan päivitellyt joskus tätä samaa asiaa?
Minua ei ymmärretä. Piste. Aiheutanko sen itse? Enkö osaa tarpeeksi hyvin ilmaista itseäni? Vai enkö tee sitä lainkaan? Vai eikö minua vaan haluta ymmärtää? Tai jakseta kuunnella?
Koen tätä kaikkialla tällä hetkellä. Töissä, kotona, ystävien seurassa, siskoni seurassa, joukkueessa... vanhempiani en edes yritä sillä ne eivät ole koskaan minua ymmärtäneet vaikka kovasti niin tahtoisin. Heidän maailmankatsomuksensa on vaan niin kaukana omastani etten enää edes halua yrittää.
Mutta läheisimpäni. Minut ehkä kuullaan muttei kuunnella oikeasti. Ja jos kuunnellaan, puheitani vähätellään. Vai enkö vain osaa tarpeeksi voimakkaasti ilmaista mielipidettäni tai sanojani että joku oikeasti joskus kuulisi.
Ja koska minut vain kuullaan eikä kuunnella, minua ei ymmärretä. Tahtoisin niin kovasti että joku pääsisi pääni sisään ja näkisi/kokisi/kuulisi/ymmärtäisi mitä se käy läpi, tuntisi oikeasti minut kuka minä olen ja siksi ymmärtäisi mitä puhun ja miksi. Enkö siis vain itse päästä sinne ketään? En tiedä. En oikeasti tiedä. En ehkä osaa avata ajatuksiani oikein ja ne tulevat väärin ulos suusta?
Mies kyllä kuuntelee mielellään ja haluaisi kovasti ymmärtää, mutta ei vaan ymmärrä. Liekö miehen ja naisen eroja, miksen osaa selittää päässäni käyviä asioita hänelle niin että ymmärtäisi mitä tarkoitan. Siskoni kanssa vähän tämä sama ongelma, tosin sitä ei voi selittää miehen ja naisen eroilla.
Töissä ei todellakaan kuunnella eikä kuulla vaikka huutaisi keskellä työpöytää täyttä kurkkua. Ja se maailma on niin eri kuin missä minä oikeasti elän tai haluaisin elää, joten en enää edes yritä huutaa. Ei siellä vain ymmärretä. Ihmiset on työkoneita, ei muuta.
Joukkueeni turhauttaa tällä hetkellä todella paljon. Joukkueen kesken on niin paljon näkemyseroja asioiden hoidosta. Tietäähän sen että kun on kourallinen naisia jotka yrittää kaikki hoitaa samoja asioita, ettei siinä lopulta käy hyvin. Yritän välillä puhua järkeä, asioita pitää hoitaa kompromissien avulla sillä kenenkään yhden mielipide ei ole välttämättä se oikea, mutta tuntuu että ääneni hukkuu monen muun voimakkaamman äänen alle ja kiistoja tapahtuu. Joukkue tarvitsisi selkeästi valmentajan. Kun lähes koko joukkue yrittää olla valmentaja yhtä aikaa, ei siitä ole tiedossa kuin sotkua. Joukkueessa tosin on myös omanlaisiaan kuppikuntia, ja koska minä ainakin yritän ymmärtää niitä kaikkia, en kuulu niihin mihinkään. Välillä tuntuu että voisin ihan hyvin lähteä tuosta maailmasta, saisin ainakin vapaa-aikani takaisin.
Minulla ei ole yhtään ystävää joka tietäisi minusta kaikkea. Ystäväni ovat kaikki niin erilaisia, ja erilaisista maailmoista sekä keskenään että minun kanssa. Ystäväni jostain piiristä tietää jotain asioita ja toinen toisia, ihan vain siksi koska ne asiat sopivat näiden ystävien maailmaan ja ymmärrykseen. Ja jos yritän paljastaa itsestäni asioita jotka kuuluvatkin siihen toiseen maailmaan ja näkemykseen, ne torjutaan joko olemalla huomioimatta kokonaan, tai vähätellään ja kerrotaan päälle jokin tarina että miksi asia ei ole näin. Miksi ei voida ymmärtää etten ole samanlainen kuin he itse? Paheksutaan asioita joita ei ymmärretä, muttei halutakaan ymmärtää sillä se tarkoittaisi että minua pitäisi kuunnella.
Kun ei pysy oman päänsä kyydissä siis. Ja menojen. Niin mitä tapahtuu?
Tipahtaa. Aika jännää.
Tarkoitan: olen tipahtanut elämän kyydistä parin viikon aikana liiankin monta kertaa. Joka kerta tosin olen noussut takaisin kyytiin, mutta ehkä liiankin nopeaan, sillä jostain syystä horjahtelen ihan hulluna.
Haluaisin että elämäni rauhoittuisi hieman sillä olen koko ajan menossa ja viikonloput varattuna jo tammikuulla saakka. Mutta toisaalta tällä hetkellä minua ahdistaa myöskin oma arki kun se ei kulje minnekään. Eli tarvitsen paljon enempi vapaa-aikaa kiitos! Työ vie ajan omalta elämältä, murmärpurpärr!
Mutta kaikkea on tapahtunut ja kaikkea tapahtuu koko ajan, joten en ehdi iltaisin koneella näppäillä. Kuvia olen ottanut tai en ole, joten niitäkään en nyt päiväkirjaani tarjoa, vaan otan vastaan haasteen.
Haasteen heitti Dark Shadow jo lomani aikana, mutta nyt vasta sain tämän aikaiseksi.
Itsellä kun ei ole mitään mistä näkisi soitetuimmat kappaleet niin valitsin listalleni sellaisia mitä muistan huudattaneeni parin vuoden aikana. Eli haasteessa kyse 2 viime vuoden aikana 20stä eniten kuunnelluista/tykätyistä kappaleista. Listaan mahtuu myös koko elämän läpi olleita lemppareita.
Kappaleet eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kuin pääni muistaa mitä olen kuunnellut.
1. Linkin Park: From the inside. Olen kuunnellut Linkin Parkia ensimmäisistä hiteistä lähtien ja kuolannut Chesteriä siitä asti kun näin sen Music Awardseissa erittäin slim fitissä liituraitapuvussa, joten tämä bändi ei ole yllätys. Kappale on aivan ihana, huudan sitä aina täysiä autossa (tai huusin ennen kuin autosta pöllittiin soitin...) ja huusin täysiä keikalla Kaisaniemessä kesällä 2011. Nam, Chester soitti rumpuja ilman paitaa...
2. Disturbed: Enough. Kappaleen nimikin sen jo kertoo. En vaan saa tästä tarpeekseni. Olen kuunnellut tätä jo kauemmin kuin kaksi vuotta ja silti aina se tulee ensimmäisten joukossa lempibiiseihini. Odotan innolla ja hartaasti että joskus näen bändin livenä!
3-4. System of a Down: B.Y.O.B ja Aerials. Kuuntelen paljon SoaD:ia, joten hankalaa valita vain muutama kappale levyiltä. Nämä kaksi tosin on sellaisia joita hoilaan kurkku suorana, joten ehkä pakko mainita sitten ne. Haluaisin pian uudestaan keikalle, Provinssirockin (2011) keikka oli ihan mielettömän hyvä!!! Bananabananabanana...
5. Michael Jackson: Earth song. Fanitin MJ:tä ihan kakarana (joskus 7.vuotiaana) ja omistin sen kasetteja. Myöhemmin tosin vasta tajusin sen kappaleiden sanomia, ja tämä niistä ehkä paras. Edelleen pysäyttävä kappale. Pidän ihan höpönä. Rauha väärinymmäretyn taiteilijan ja ikuisen lapsen sielulle.
6. Haloo Helsinki: Kokeile minua. Erittäin hyvä keikkakappale!!! En voinut oikeastaan sietää tätä bändiä ennen kuin minut raahattiin väkisin näiden keikalle. Tykästyin siltä istumalta! Jotenkin sitä energiaa ei saa edes näiden levyille vaan tämä bändi tulee kokea livenä. Elli on ihanan sekopäinen! =)
7. Foo Fighters: Learn to fly. Tää video on vaan niin sekopäinen! Nauran joka kerta ääneen! Mutta kappale itsessään on se mitä laulan tai se soi päässä kun ajan kovaa autolla tai moottorikelkalla. Yksi parhaista hyvänmielen kappaleistani! Tulee aina hyvälle tuulelle kun tätä soittaa kovaa ja laulaa mukana. Hih.
8. HIM: Close to the flame. Kaunis kaunis kaunis kappale. Tämän tahdissa tulee fiilistellä. Tai synkistellä. Tai poltella kynttilöitä. Tai juoda lasillinen punaviiniä. Tai sitten kaikkia näitä yhdessä. Entisenä HIM fanina bändin kappaleet kuulostavat todella hyvälle aina silloin tällöin kuunneltuna.
9. Bruno Mars: Lazy song. Taas hauskoja videoita ja hyvänmielen kappaleita. Chillailuun sopiva. Päivänä kun herää rauhassa, hippailee kotona pyjamassa ja villasukissa, tanssahtelee aamiaista laittaessa. Pahana päivänä tosin kappale katkeaa kerta nappaisulla, sillä aivan liian pirteä masennuspäivään.
10. Anna Puu: Vieraiden valoon. Tämä on sitten juurikin niihin hiljaisempiin ja hieman masentuneimpiin päiviin. Kaunis kappale, mutta aiheuttaa jostain syystä surullisuutta. Hyvä siihen tarkoitukseen jos haluaa kävellä sadekelillä kaupungilla. Tulee olo että tämä soi elokuvassa taustamusiikkina ja voit vapaasti laulaa ääneen ja loikkia lammikoihin ja liitää sateenvarjon alla.
11. Kotiteollisuus: Tuonelan koivut. Synkän hempeä ihanuus. En osaa selittää tämän kappaleen vaikuttavuutta itseeni, mutta se saa minut henkäilemään. Vaikka joka kerta kuuntelen Hynysen vaikeuksia löytää oikeaa sävelkorkeutta levyltä tai keikalla kuunnellessa, on kappale lempparini kyseiseltä bändiltä. En edes halua muistaa että joku naislaulaja halusi turmella kappaleen omalla versiollaa. Phyi.
12. Marilyn Manson: This is Halloween. No tätä mun ei tartte selitellä eihän? Kun elokuvaa ei välttisti katso joka kuukausi, niin tätä voi sitten huudattaa sillä välin ettei lempielokuva pääse unohtumaan. Ja tämä versio on vaan niin hyvä. Mansonin ääni sopii juurikin loistavasti tälläiseen!
13. Carly Rae Jepsen: Call me maybe. Erittäin ei minun kuuloinen kappale. Mutta silti olen tykästynyt tähän niin etten ole edes kyllästynyt tämän jatkuvaan radiosoittoon! Haluaisin osata laulaa tämän täydellisesti. Eli tämä kuuluu ehdottomasti laulukategoriaan.
14. Elokuu: Saatilla. Olen viime vuosina huomannut tykkääväni reggaen letkeydestä, sillä se saa minut hyvälle tuulelle ja rentoutumaan. Elokuun kappaleet tosin on ehkä reggaen ja suomihumpan risteytys, mutta toimii. Eikä pahaa tee jos bändissä laulaa rastapäinen ja hymykuopilla varustettu söpistys.
15. Raappana: Kasvonpiirteet. Tähän samaan reggae-rentoutukseen kuuluva artisti joka taitaa tehdä yhteiskappaleita vähän kaikkien kanssa. Letkistely kappaleita joita tekee mieli tanssia ja vaan olla ja fiilistellä. Tälläisten myötä osaan kuvitella itsellenikin rastat ja päälle lähimmästä intian basaarista ostettu mekko. Ei paha, voisin vaikka joskus sellainen ollakin, tosin siinä vaiheessa myös asun siellä intiassa.
16. Bleak: Fate. Huoh. Iiiiiiisooooo huokaus. Tämä on minun ja miehen kappale. Oli myös meidän häätanssina. En tiedä miksi iskee, mutta tekee olon superrakastuneeksi. Rakastan tätä. Kaunis kappale ja kaunis elokuva.
17. Depeche Mode: Enjoy the Silence. En osaa selittää miksi pidän, mutta pidän. Tykkään. Kuuntelen. En pidä bändistä ollenkaan, mutta tämä kappale jää aina päähäni. Tulee mieleen muistoja joita en muista, aikoja joita en enää tunne ja ystäviä joita ei enää ole.
18. Jimmy eat world: The Middle. Ultimatehyvänolontuojakappale. Johtuu täysin muistoista ja eritoten kesästä 2002 jonka vietin USA:ssa keskellä maissipeltoja täyttäen 18v ja unelmoiden maailmanvalloituksesta. Muuten melko nolo biisi...
19. Maria Mena: All this time. Silloin kun haluan nousta ylös masennuksen syövereistä. Itkun ja tämän kappaleen avulla se on helpompaa. Tulee olo että voin tehdä ihan mitä haluan.
20. Alice Cooper: Poison. Tämä ei ole todellakaan vähäisyytensä vuoksi viimeisenä. Elämäni ensimmäinen rakkaus. Olin 5 -vuotias kun näin elämäni ensimmäisen musiikkivideon, ja menetin sydämeni Alice Cooperille siltä seisomalta. Muistan sen olon kun olin täysin haltioitunut tuosta miehestä ja sen nahkavaatteista ja tästä ihanasta kappaleesta. Huoh.
