Bootie Camp

Olen surkea. En koskaan saa kuvia oikeaan aikaan koneelle. Mutta ihan sama, nää on tapahtunu mulle jossain vaiheessa mun elämää kuitenkin, jolloin ei sillä luulis olevan niin suurta merkitystä.

Mutta nyt vihdoin kuvia bootcampilta. En laita kuin omia kuvia kun ei ole lupaa muilta. No ehkä jos pikkuisen ;) tai edes selkämyksiä, vink vink...

Varmaan selitän taas jotain huonoista rullista ja... valivalivaliseliseliseli

Piti keimailla. Joka on muuten todella haastavaa noissa vermeissä!

Wicked Honey, 1½ m

Ja tässä asua illalta, kun käytiin sääntöjä ja pelitaktiikoita läpi Jokelassa. Mut ei ollu kuvauksellinen ilta, sain vaan mutruhuulikuvia ja hulluja kuvia. Tai no, tätä se taitaa olla aina =)

että näin...

I need a whole new me

Rampa. Selkä rakkaani teki sen jälleen. Kahden vuoden oireettomuuden jälkeen, se meni taas.

Ja töissä tulossa ylityöviikko, jos ei toinenkin, joten saas nähdä miten tuo kestää pitkään paikallaan istumisen. Pääsiäinen meni sen kanssa ihan hyvin, kun vaan malttoi kävellä paljon, ja nukkua selällään. Okei, tein mokan ja kävin ajamassa kelkalla. Mutta en voinut jättää välistä! 4 päivää aurinkoista keliä putkeen ja hankiaiset! Siinä vaiheessa unohdetaan selkäkivut ja ajetaan joka tapauksessa!

Mutta oaaaaah! Minimum skillsit lauantaina! En pysty tällä selällä! Argh!!! Ja seuraava kerta menee ohi kun on ystävän valmistujaiset Tampereella! Tupla-argh!!! Ja tulossa bootcamp jossa pitää olla minimuumit tehtynä!!! Tripla-argh!!! Ja oon hävittäny mun elinikäisen reseptin selkälääkkeistä!!! Ihanliianmones-argh!!!

Yksinkertaisesti tiivistettynä: ARGH!!!

I need a pair of new legs

Ei pitäis turhauttaa, mut turhauttaapa silti.

Bootcampilla tänään tuntui etten ole koskaan ollut rullilla.
Ensiksikin syytän rullia, sillä ne eivät pitäneet parketilla lainkaan. Ja ne ovat todella kömpelöt tuollaiseen kikkailuun mitä tuolla yritettiin treenata, sillä ne ovat todella leveät. Eli aloittelijarullat eivät enää vain riitä. Onneksi ensi viikolla lähtee tilaus, joten tämä asia korjaantuu suht nopeasti.

Toiseksi. Ärsyttävää kun jalat eivä mene sinne minnekä pitäisi. Pää tietää miten homma menee, mutta jalat eivät vain suostu toimimaan yhteistyössä. Karmivaa. Ihankuin en olisi koskaan tanssinut! Eli vertaan tätä nyt tanssiin (jota olen tätä ennen harrastanut ihan kakarasta asti) sillä siinä tiedän mitä kehossani tapahtuu kun päätän että laitan jalan nyt tuohon tai liikutan sitä tänne. Mutta eipähän se rullilla olekaan niin helppoa kun siinä on välissä se luistin joka pitäisi saada sen maan ja jalan väliin, osaksi jalkaa. Ääääääääääh...

Ja kun valmentajat painottivat ettei saa olla ankara itselleen jos ei onnistu jotkut asiat. Mutta kun pitää! Minun pääni ei hyväksy sitä etten opi heti. Ja se aiheuttaa minulle suorituspaineita ja sitten vielä vähemmän mikään onnistuu.

No huomenna jatkuu leiri, joten toivotaan parempaa menestystä.

Tälläinen välipurkautuminen... Mmmph...

Drooling... slurps

Ok, en arvellut ikinä tekeväni tälläistä blogitekstiä missä hehkutan vaan kenkiä (öö, ai miksen??)

Mut ihan pakko! Se on tää kevät kun haluaa jo laittaa mahdollisimman korkeat korot jalkaan ilman ahdistavia sukkia! Joten kun tämä on vielä mahdotonta tuon loskakakkakelin takia, on pakko nyhtää netistä kaikki mahdollinen irti. Kiitos Ebay, Brandos sekä muut netin kenkätaivaat!

Ensin Lola Ramonan raidallisia ihanuuksia

 Sitten Iron Fistin kokoelma jonka voisin mieluusti omistaa

Näissä ihana korsettinyöritys korossa

Ihan supersöpöt!

ja vielä Too Fast ihanine korkoineen

Mutta oikeastaan haluaisin kesäksi vain yhdet kengät.

aaaaaaaaa, niin haluaisin tälläiset old school luistimet!

Kuivia teitä, rullia ja korkoja odotellessa...

The Story of My Hair

Mun tukka elää enempi kuin minä itse tällä hetkellä. Se on viimeisen parin viikon aikana lennellyt väristä ja tapahtumasta toiseen innokkaana, kun taas minä itse matelen pohjamudissa kiroten olemassa oloani...

Mutta muutaman viikon tapahtumat hiuksieni elämänä, olkaa hyvä!

Lähtötilanne (voi kaaakka ku näyttää itseasiassa hyvälle)

Kahden vaalennuksen jälkeen oltiin tässä. Keltaisesta oranssiin ja oranssista ruskeaan liukuvärjätty tukka.

...sitten vielä yhden vaalennuksen jälkeen lähes valkea jo päältä (voi kuin olisikin koko tukka tuollainen!) ja ruskea muualta.

Parhaimpina punaisina tähän mennessä!

...ja tähän on päädytty.

Tää viimeinen kuva näyttää todellisuuden. Tukka lehmänimemä huiskale. Päältä ehkä punainen, latvat ruskeat ja siltä väliltä näyttää että kaikki väri on hävinnyt päästä! Prkl...

Tiedän mitä tehdä. Ostan suoravärin ja tönäisen sitä päähän. Mutta täältä ei saa niitä kuin kalliilla joten ei auta kuin tilailla. Jospa tuo KC colormask pepper auttais hieman tähän hätään.

Ps. Löysin ihanan kuvan Uppiksesta sen hakureissulta. Se on ollu niiiiiiiin pikkuinen!

osaan mä vieläki olla söpö jos en pieni olekaan!

Tööt

Ei vieläkään lopullinen väri päässä... En oo jaksanu.

Huivi on ollu mun kaveri jo viikon!

Honestly...

Jos nyt ei oo maananai ei sitten mikään. Jos kaikki voi mennä pieleen niin menee pieleen.

Mut ensinnäkin. Lopetan rehellisyyden tähän paikkaan. Se loppu just nyt. Samperin vakuutusyhtiöt, voisin räjäyttää ne kaikki. Ensin ne lopetti yksittäisten vakuutusten antamisen. Tämä tarkoittaa sitä että pitää koko perheen kaikki vakuutukset siirtää muualle nykyisestä että saan sellaisen henkilövakuutuksen mikä kattaa roller derbyn. Nyt kun kilpailutettiin kaikki ja lähetettiin vakuutusehdotukset hyväksytettäväksi, minun henkilövakuutus hylätään. Juuri se minkä takia kaikki tämä sähläys piti tehdä alunperinkin!!! Ja se hylätään kun olin rehellinen enkä valehdellut että en käytä lääkkeitä. Ja tämän piti olla selvä asia! Vakuutusyhtiön ämmä sanoi ettei se vaikuta sen saantiin millään lailla joten laita vaan tiedot siihen hakemukseen. Paskat. Saatanpa huomenna soittaa mukavia puheluita asiakaspalveluun...

Toiseksi. Viimeinen syy jäädä Joensuuhun hävisi tänään. Ja itkuhan siitä tuli. Juuri kun on selvittänyt pään ja haluamisensa, ja päättänyt että tämä on ihan hyvä kaupunki asua, tulee muutoksia. Eipä tässä oikein ole tulavaisuudella suuntaa muuta kuin etelässä. Toivon edelleen kovasti että löytäisin jonkun kytköksen jäädä tänne, mutta epäilen. Kesti nimittäin ainakin se pari vuotta saada ajatukset kasaan ja tulevaisuudelle suuntaa, joten en jaksa sitä täällä enää. Helpommin löydän itselleni tekemistä isommassa kaupungissa kuin täällä. No joo... saas nähdä. Tää on edelleen maanantai...

Kolmanneksi. Hirtän tuon kissan. Se jos ei lopeta tuota merkkailuaan niin se löytää itsensä sieltä mistä se löydettiin, eli metsästä. Kuseksikoon siellä minne lystää. Jos sattuu hitto hikisukka olemaan lattialla niin pitää siihenkin käydä luikauttamassa. Mattoja ei voi pitää lattialla eikä makuuhuoneen ovea kannata jättää päiväksi auki sillä sänky kokee karmean kohtalon siinä vaiheessa. Alkaa keinot loppua... Ja itkuhan siitäkin tulee jos tuosta reppanasta pitää luopua.

Ja tuosta lumen tulosta en edes aloita...