raita

19.4.2012

Haluaisin olla!

Tälläisena ylityöviikkona tulee väkisinkin mieleen: minkä muun ammatin olisinkaan voinut valita?

Voisin valita oikeastaan minkä tahansa ammatin (paitsi ne mitä jo olen kokeillut/kokenut), ja lähteä kokeilemaan olisiko tämä minun juttuni, sillä olen utelias ja haluaisin kokeilla paljon erilaisia aloja ja töitä.

Kunnes vastaan tuli monta haaveammattia jotka kaatuvat johonkin... joten:

Haluaisin, mutten voi olla:

Malli
Ei mun naama eikä kroppa vaan mene siihen muottiin vaikka kuinka survoisin. Puolitoistametrinen irvistelijä vatsamakkaroilla ei vaan kuullosta kovin kuvattavalle. En jotenkin kuvaustilanteessa enää hallitse mun naamaa enkä kroppaa ja ne on aina ihan päin seiniä ja mäntyjä. Ha! Mä oon vähän kuin Chandler! =D


Kenkäsuunnittelija
Oih. Tämä olisi unelma. Mutta todella todella todella hankalaa saavuttaa. Pitäisi olla maailman paras kenkäsuunnittelija ja siltikin hukkuisi ehdokkaiden alle kun en koskaan osaisi markkinoida tai myydä itseäni ja tuotteitani. Mutta kun olen vain ihan hyvä. Se ei riitä tällä alalla.


Radiojuontaja
Tätä olen miettinyt kauan. Tämä olisi niin kivaa! Minä höpöttelen niin mielelläni joutavia! Ja mutta tulee tässä: minä takeltelen ja änkytän. Mun ajatus juoksee niin nopeaan etten ehdi sanomaan asioita siinä tahdissa ja siksi lauseet tulee pätkittäin suusta tai puolet asioista unohtuu välissä tai sanon asiat väärin. Todella ärsyttävää kun pää muodostaa täydellisiä kirjakielellisiä lauseita ja ulos tulee: ööö... no ku... siis... emmie tiiiijjä... Tää olis niin ihanaa kuultavaa radiossa!


Sirkustaiteilija

Sirkuksen moniosaaja joka tekee trapetseja ja eläintenkesytystä ja taikoja ja akrobatiaa ja jopa niitä pellepöllöilyjä. Ihania rooleja kaikki! Pidän korkeista paikoista ja itseni ja kehoni haastamisesta. Eläimet on ihania ja osaan olla pöllö itsekin! Taikatemppuja olen harrastellut pikkutyttönä aina kun mahdollista. Rakastan lavalla olemista kaikissa sen muodoissa. Mutta tämä olisi pitänyt aloittaa jo kakarana, tai sitten syntyä kiinalaiseksi että pystyisi koskaan olemaan niin taitava kuin haluaisin olla. Ja valitettavasti suurin osa sirkuslaisista joutuu elämään kiertolaisina, ainakin suurehkon osan vuodesta. Minä pidän siitä että minulla on oma koti ja oma sänky jonne käpertyä.


Astronautti
Kuu. Avaruus. Ihanaa. Huoh. Mission impossible. Itkisin varmasti jos pääsisin kävelemään kuun pinnalla.


Rallikuski
 Oi voih. Harrastan tätä kaduilla ja teillä jo muutenkin niin kun sitä saisi luvan kanssa rällästellä! Autolla kaasuttelu on varsinkin keväisin sulalla tiellä jotain niin terapeuttista ja saa aina hymyn huulille. Saisi ammatikseen ajaa kovaa ja revitellä! Voiko parempaa enää olla?! Tämäkin ammatti olisi ollut hyvä aloittaa jo pienenä. Tosin kuka estää osallistumasta jokkis-kisoihin? hmm... harrastus? Ja miun autoa käytetään jo muutenkin rallissa (kuten kuvassa)!


Stunttimies/nainen

Äää! Tää olis niin killeri! Ehkä jopa kirjaimellisesti, mut vau! Sais loikkia korkeissa paikoissa, räjähdellä ja palaa, ajaa kovaa ja törmäillä, kiipeillä... lista on loputon! Siis ihan täydellinen työ! Mutta tässä maassa aika olematon ammattikunta. Eikä varmastikaan mulla riitäisi fysiikka ja uskallus kaikkeen mahdolliseen. Mutta huh voih silti.


Karkkitehtailija
Ja vielä tälläisessa tehtaassa! Eli toisin sanoen haluaisin olla Willy Wonka. Tehtaassa missä lauletaan ja keksitään hassun hauskoja uusia karamelleja ja suklaalaatuja, ja lennetään ja ennen kaikkea maistellaan karkkeja. Mmmmmm-mmm. Vatsa kiittää. Tai suun makunystyrät. Mutta myös sellainen oikea karkkitehtailija voisin olla joka tekisi kaiken vielä käsin, eikä isoilla koneilla isoissa tehtaissa missä ei edes näe itse tuotetta ennen kuin se tulee hihnalta pakattuna. Taitaa olla jo lähes kuollut ammatti se...


Koemakaaja
Tämä Ankkalinnastakin tuttu ammatti olisi lempparini. Voisin olla vaikka sellainen näyteikkunassa tyytyväisenä kuola poskella makaava unenammattilainen. Olisin hyvä testaamaan sänkyjen kestävyyttä, sillä minun sänkyni näyttää taistelutantereelta aina aamuisin. Onneksi mies on ihan samanlainen joten ei näy kumpi nukkuu millä puolella. Mutta nukkumisen osaan. Kunhan tästä oikeasti tulee ammatti niin olen ensimmäisten työnhakijoiden joukossa!

18.4.2012

Two years of us

Kaksi vuotta täynnä.

Niin vähän?

Kun se oikea napsahtaa kohdalle, tuntuu että olisi tunnettu ikuisuus. Hyvällä tavalla.

Rakastan tuota ihanaa hassua täydellistä miestä täydestä sydämestä. Olet aina sydämessäni.

Valmistuin insinööriksi alkukesästä 2010, oltiin tunnettu noin pari kuukautta (kuva: Hanne)

(kuva: Hanne)

(kuva: Hanne)

(kuva: Hanne)
Ystävän valmistujaiset kesällä 2010 (kuva: Karoliina)
Ilosaarirock-10 (kuva: Pelsu)


muutettiin yhteen kun oltiin tunnettu 3 kk.

loppukesää 2010, joku härökeikka
syksyllä 2010, otettiin löytökissa, Paavo, asumaan meille

Talvella 2011 mökillä (yllätys). Kihloihin helmikuussa (mies ehti kosia jo kahdesti ennen kuin tajusin että se on tosissaan)

Talvi 2011 (jostain näköjään hienon possuleiman saanu), jolloin ostettiin oma yhteinen asunto

pomppasin takaisin syksyyn -10, ja väliaikaisen asunnon tuparit

Syksy/Talvi 2010, haettiin pitkän matkan takaa Urpo-koira
alkukesää 2011, Korkeasaaressa

Linkin Parkin keikalla 2011
Provinssirock-11 (kuva: Joonas)

Minä masennuksen takia pitkällä sairaslomalla (n.2kk) kevät/kesä 2011


Ilosaarirock-11. Päädyttiin kuitenki järjestämään häät jo samalle vuotta

Elokuvahahmobileet syksyllä-11

syksyä 2011 ja laihdutuskuuri häitä varten, kuten poskilommosta näkee
marraskuu 2011, voih! (kuva: Kari)

Linnanjuhlat-11
Uusi vuosi 2012 Senaatintorilla

 Nyt kun katselee taaksepäin tapahtumia, niin uskomattoman nopeaa kaikki on tapahtunut, vaikka sillä hetkellä se on tuntunut todella luontevalle vaihtoehdolle. En valita koska hyvin kävi ja tässä ollaan edelleen onnellisina yhdessä.

Toivon monia vuosipäiviä vielä lisää!

(phuih, olipas ällön lempeää tekstiä... huh)

17.4.2012

Viikon takaisia asioita

Huaaah... tää ois vähän niinku väsynyt nyt. Töissä kiirettä ja selkä oireilee edelleen. Eli ei muutosta elämässä. Tylsää tylsää tylsää.

En voinu tehdä minimum skillssejä, sääntökokeen tein ilman lukemista ja hylsy tuli. Eli testit meni ketuilleen.

Eli ei mitään kirjoittamisen aihetta juurikin nyt.

Laitan siis kuvia pääsiäiseltä ettei ihan masenteluksi mene tämä kirjoitelma.

Nelli ja Urpo

"puren kohta ton kameran palasiksi..."

pääsiäisnoita

pupu


Nelli rassukan tassut oli lumipallot
oksia olohuoneeseen

perintöveneen perintövaja

muori väsähti pitkän lenkin jälkeen

mökki toiselta parvelta kuvattuna

pallo on paras kaveri

Urpo sai kesäturkin

mökiltä keräämät oksat pääsi kotona omalle paikalleen olohuoneen hyllyyn

Pääsiäisen barbababa-kokoelma. Nyt se on kasvanut vielä Barbapojulla ja Barbapinkolla. Jee!
Toivottavasti olen virkeämpää luettavaa seuraavalla kerralla...

10.4.2012

Bootie Camp

Olen surkea. En koskaan saa kuvia oikeaan aikaan koneelle. Mutta ihan sama, nää on tapahtunu mulle jossain vaiheessa mun elämää kuitenkin, jolloin ei sillä luulis olevan niin suurta merkitystä.

Mutta nyt vihdoin kuvia bootcampilta. En laita kuin omia kuvia kun ei ole lupaa muilta. No ehkä jos pikkuisen ;) tai edes selkämyksiä, vink vink...
Varmaan selitän taas jotain huonoista rullista ja... valivalivaliseliseliseli

Piti keimailla. Joka on muuten todella haastavaa noissa vermeissä!



Wicked Honey, 1½ m
Ja tässä asua illalta, kun käytiin sääntöjä ja pelitaktiikoita läpi Jokelassa. Mut ei ollu kuvauksellinen ilta, sain vaan mutruhuulikuvia ja hulluja kuvia. Tai no, tätä se taitaa olla aina =)


että näin...

I need a whole new me

Rampa. Selkä rakkaani teki sen jälleen. Kahden vuoden oireettomuuden jälkeen, se meni taas.

Ja töissä tulossa ylityöviikko, jos ei toinenkin, joten saas nähdä miten tuo kestää pitkään paikallaan istumisen. Pääsiäinen meni sen kanssa ihan hyvin, kun vaan malttoi kävellä paljon, ja nukkua selällään. Okei, tein mokan ja kävin ajamassa kelkalla. Mutta en voinut jättää välistä! 4 päivää aurinkoista keliä putkeen ja hankiaiset! Siinä vaiheessa unohdetaan selkäkivut ja ajetaan joka tapauksessa!

Mutta oaaaaah! Minimum skillsit lauantaina! En pysty tällä selällä! Argh!!! Ja seuraava kerta menee ohi kun on ystävän valmistujaiset Tampereella! Tupla-argh!!! Ja tulossa bootcamp jossa pitää olla minimuumit tehtynä!!! Tripla-argh!!! Ja oon hävittäny mun elinikäisen reseptin selkälääkkeistä!!! Ihanliianmones-argh!!!

Yksinkertaisesti tiivistettynä: ARGH!!!

1.4.2012

I need a pair of new legs

Ei pitäis turhauttaa, mut turhauttaapa silti.

Bootcampilla tänään tuntui etten ole koskaan ollut rullilla.
Ensiksikin syytän rullia, sillä ne eivät pitäneet parketilla lainkaan. Ja ne ovat todella kömpelöt tuollaiseen kikkailuun mitä tuolla yritettiin treenata, sillä ne ovat todella leveät. Eli aloittelijarullat eivät enää vain riitä. Onneksi ensi viikolla lähtee tilaus, joten tämä asia korjaantuu suht nopeasti.

Toiseksi. Ärsyttävää kun jalat eivä mene sinne minnekä pitäisi. Pää tietää miten homma menee, mutta jalat eivät vain suostu toimimaan yhteistyössä. Karmivaa. Ihankuin en olisi koskaan tanssinut! Eli vertaan tätä nyt tanssiin (jota olen tätä ennen harrastanut ihan kakarasta asti) sillä siinä tiedän mitä kehossani tapahtuu kun päätän että laitan jalan nyt tuohon tai liikutan sitä tänne. Mutta eipähän se rullilla olekaan niin helppoa kun siinä on välissä se luistin joka pitäisi saada sen maan ja jalan väliin, osaksi jalkaa. Ääääääääääh...

Ja kun valmentajat painottivat ettei saa olla ankara itselleen jos ei onnistu jotkut asiat. Mutta kun pitää! Minun pääni ei hyväksy sitä etten opi heti. Ja se aiheuttaa minulle suorituspaineita ja sitten vielä vähemmän mikään onnistuu.

No huomenna jatkuu leiri, joten toivotaan parempaa menestystä.

Tälläinen välipurkautuminen... Mmmph...