The Wedding

Ihan pakko. En voi sille mitään, mutta mun mielestä mulla oli maailman hienoimmat häät just mulle. No okei. Olihan se mieskin siellä osallisena. Joten ne oli täydelliset häät juurikin meille. Nyt on rauhallinen koti-ilta niin oli mukava uppotua kuviin jälleen kerran. Tosin kiitoskortit odottaa vielä tekijäänsä... Kukahan ne tekis???

Mutta ihanat Halloween hääni olivat pyhäinmiestenpäivänä. Alun perin vihkitilaisuus piti olla hautausmaalla muistolehdossa, satojen hautakynttilöiden loisteessa. Hääaamun sää pakotti kuitenkin siirtymään sisätiloihin eli viereiseen Ristinkappeliin joka kuitenkin sijaitsee hautausmaan ytimessä. Nyt kun yritän muistella hääaamua, en muista siitä mitään. En edes muista missä olin yötä. On siis tainnut pikkuisen jännittää...

 

Mutta aamulla vielä kävimme laittamassa loput hääpaikasta kuntoon ennenkuin minä menin kampaajalle. Sieltä kiiruhdin ompelijalleni pukemaan mekkoa joka oli valmistunut edellisiltana ja meikkaamaan nassun kuntoon. Kiirus meinasi tulla kun ulkona auton kyytiin noustessa lähellä ollut mies tuupertui maahan. Eihän sitä siihenkään voinut jättää. Sitten yksi hääseurueestamme jäi jälkeen odottamaan paikalle ambulanssia.

Ristinkappelilla minun piti mennä piiloon että sulhanen ei näe ennen vihkimistä. Olen välillä taikauskoinen...
Mutta menin vessaan ja huomasin että naamani punottaa rintamusta myöden kirkkaanpunaisena. Voihan töhnä. Eipä sitä siinä vaiheessa enää saanut pois, joten eikun kimppu käteen ja isän kainaloon. Kun pariovet avautuivat ja ystäväni alkoi laulaa vihkimarssia, avautuivat kyynelportit ja itkin. Itku lisääntyi kun huomasin Mieheni alttarilla. Onneksi tämä ei näy kuvissa! Isäni kyynelehti myöskin (jörö suomalainen mies yleensä) ja annoin hänelle pitkän halauksen kun hän luovutti minut.

Taisin itkeä koko seremonian ajan. Hymy korvissa tosin. Ja arvatkaas. Tämä pariskunta se unohti pussata! Kun pappi ei muistuttanut että missä välissä sen voi tehdä, niin mekin unohdettiin. Tylsää. Olisin halunnut kunnon pusun.

Mutta vihkimisen jälkeen lähdimme hienoilla hevosvaunuilla kohti Linnunniemen huvilaa. Kyyti oli melko hyinen, mutta onneksi oli monta vilttiä sylissä lämmittämässä. Oli mukavan rauhallinen hetki kaiken tohinan jälkeen. Tosin hevonen halusi matkalla osoittaa mieltään paikalliselle jääkiekkojoukkueelle ja teki läjänsä 5m päähän jäähallille jonottavasta ihmisjoukosta.

Saavuimme huvilalle kiertoajelun myötä hieman myöhemmin kuin vieraat, joten meitä vastassa oli hytisevä joukkio. Valitettavasti kuvien vuoksi jouduttiin vielä jonkun aikaa värjöttelemään kylmässä. Vieraat onneksi muistuttivat tässä vaiheessa että suudelmaa ei vielä olla nähty, joten yleisön pyynnöstä vaunuista kuului muiskismuiskis. Ovella ennen sisäänpääsyä meidät paukuteltiin paukkuserpentiinillä. Hih, se oli hauskaa!

Huulipunat pois

Vieraat otettiin vastaan eteisessä jonka jälkeen he siirtyivät kuvattavaksi salin puolelle. Kartano oli siis koristeltu teeman mukaisesti hämähäkinseiteillä, hämähäkeillä, pääkalloilla ja kynttilöillä. En halunnut koristeista mauttomia, joten seinillä ei ollut mitään HALLOWEEN-bannereita eikä muovisia luurankoja. Huvila itsessään oli niin hieno ettei sitä kyllä tarvinnut paljoa koristellakaan.

Maailman hienoin kakku!!!

Illan aikana saimme useasti nauttia ystäväni ja hänen kavereidensa musiikkiesityksistä. Ihanaa. Sitä hienoa lauluääntä olisi voinut kuunnella vielä enempikin! Ja taisihan se itku sieltä tulla silloinkin.

Olen aika paljon perinteitä vastaan useissa asioissa, ja näin on myös häissä. Silti halusin sinne häätanssin, kakunleikkauksen sekä kimpun ja sukkanauhan heittämisen. No ne vaan on ihan kivoja ohjelmanumeroita joten olkoon sitten mukana. Morsiammenryöstöä en halunnut missään nimessä, mutta eipä se minun päätettävissäni ollut kun bestmänit hyökkäsivät kimppuuni ja veivät minut keittiöön. Nooh, siellä oli ruokaa, joten olin tyytyväinen. Mies tosin joutui sepittämään runoja joten hän tuskin oli niin tyytyväinen.

Mun reaktio runoon

Häätanssi

Lauloin koko biisin ajan

Ei sitä meinannu malttaa edes syödä!

Mies polkaisi ensin. Mut ei se todista mitään, eihän???

Haaa!!!

Lopulta ilta muuttui pukupirskeiksi ja lähes kaikki vieraat olivat panostaneet asuihin. Minun mielestäni se oli hienoa miten ihmiset jaksoivat muuntautua! Itse tykkään pukeutumisesta eri teemoihin aina kun mahdollista niin ei sitä voi kaikilta vaatia. Ilta jatkui boolin, hyvän ruuan ja singstarin merkeissä puoleen yöhön kun paikka piti tyhjentää. Siirryimme vielä vieraiden kanssa keskustan yöelämään, ja sieltä lopulta hotelliin viettämään ensimmäistä yötä miehenä ja vaimona.

Äiti ja isi

Mutta kaikenkaikkiaan ihana päivä. Kaikki meni juuri niinkuin pitikin, ja jos ei mennyt, niin tikulla silmään joka vanhoja muistaa. En olisi voinut toivoa täydellisempää hääpäivää. <3

Rakas pukuni

Suurin osa meidän kuvista valitettavaa on aina tälläisia

Ihana kimppuni ja hassusti levinnyt kynttilä