I WANNA!

Haluisin niiiiiiiin paljon kaikkee. En edes tiedä mistä aloittaa.

Haluaisin...

...oman boudoir-tyylisen laittautumishuoneen.

Siellä kaikilla vaatteillani, kengilläni, asusteillani ja meikeilläni olisi oma paikkansa ja ne olisi hienosti koko ajan esillä. Myös paljon kankaita ja verhoja, ihania huonekaluja ja suuri laittautumispöytä peileineen kuuluisi tähän huoneeseen. Mustaa, hopeaa, punaista, pinkkiä, valkoista, satiinia, silkkiä, samettia, kimaltavaa, synkkää, utuista, hajuvedentuoksuista... Ehkä joku päivä. Huokaus.

...jo Japaniin häämatkalle.

Suunnitelmissa on lähteä muutamaksi viikoksi Japaniin. Ei olla vielä päätetty millä tyylillä mennään (lentämällä? ha haa), mutta itseä kiinnostaisi reppureissaaminen. Ei olisi niin yhteen paikkaan sidottuna. Budjetti tosin vielä laskematta. Häälahjarahastosta on tosin suuri apu, mutta jostain syystä en saa säästettyä itse ollenkaan. Joka kuukausi tulee jotain tyhmiä pakollisia maksuja ja laskuja ja menoja niin paljon että rahat loppuvat kesken ennen seuraavan palkan tuloa. Tyhmää. Mutta alunperin tarkoitus oli lähteä jo nyt elokuussa, mutta saas nähdä onko rahoitus siihen mennessä onnistunut. Tosin ei haittaa jos siirtyy seuraavalle huhtikuulle sillä olen aina halunnut nähdä kirsikkapuut täydessä kukinnassaan jossain Japanin ihanista puistoista... Joku päivä. Huokaus.

...ostaa vanhan huvilan ja kunnostaa sen.

Aaaaah. Nämä ovat heikkouteni. Mokomat ovat vaan joko niin huonossa kunnossa ettei enää voi korjata, tai niin kalliita ettei ole tavan tallaajalla varaa, tai kaupungin tai jonkun muun sellaisen tahon omistuksessa ettei niitä saa ostettua. Vanhoissa taloissa on vaan sitä jotain. Joku sellainen tunnelma, historian siipien havina, mikä lumoaa. Voih. Tulee ikävä omakotitalo-asumista... Pidin omasta pikkuruisesta rintamamiestalostani. Sellainen ehkä tulevaisuudessakin sitten. Tälläinen... epätodennäköisesti joku päivä. Huokaus.

...olla joskus paras jossakin.

Vihaan sitä että on ihan hyvä jossakin. Olen ihan ok monessa asiassa mutten missään paras. Laulan ihan hyvin, piirrän ihan hyvin, ompelen ihan hyvin, kirjoitan ihan hyvin, lautailen ihan hyvin, luistelen ihan hyvin, tanssin ihan hyvin, meikkaan ihan hyvin, laitan ruokaa ihan hyvin, remontoin ihan hyvin... the list is endless. Mutta en ole missään noista niin hyvä että voisin käyttää taitojani ammatillisessa mielessä. Haluaisin harrastuksistani ammatin, mutta se on mahdotonta sillä en ole tarpeeksi hyvä. Ihan hyvä ei riitä että menestyy tai edes että saa töitä. En tiedä, ehkä joku päivä. Huokaus.

...joskus olla mies.

Ainakin tällä alalla. Ei ehkä enää niin paljoa, mutta opiskeluaikana kukaan ei ottanut tosissaan kun ilmoitti olevansa insinööri-opiskelija. Rakennustyömaalta ei saanut töitä, ja jos olisi saanut niin vastauksena oli: siivoojiksi meillä aiemminkin on kaikki naiset laitettu. Myös joka kuukausi kun on nämä ihanat punaisen ristin päivät, toivoo kovasti että olisi ennemmin mies. Lapsena olin katkera kun tajusin että olen tyttö eikä minulle kasva hienoa pissivälinettä jonka avulla voi pissiä seisaaltaan. Ja jos olisin ollut poika, olisin varmasti saanut mopon 15-vuotiaana, jota en saanut nyt vaikka kuinka toivoin. Enkä saanut autoakaan, ja ihan varmasti poikana olisin saanut edes jonkunlaisen romun. No ok, kävin isin kanssa metsällä, kiipeilin puissa, ammuin erilaisilla aseilla, ajelin kelkalla... Poikatyttö. Mutta tuskin joku päivä. Huokaus.

...olla valokuvauksellinen.

Huaaaah. Mun naama liikkuu sen sata kertaa sekunnissa. Joo on kiva olla ilmeikäs mutta rajansa kaikella. Yksi kuva ehkä tuhannesta onnistuu, ja silloinkin sitten tukka roikkuu rasvaisena päätä myöten. Olen niiiiiiin kateellinen ihmisille jotka on kuvauksellisia ja näyttävät kuvissa aina hyvälle. Minä jos yrittämällä yritän että nyt otetaan hyvännäköinen kuva, on tuloksena varsinkin jotain ihan kamalaa. Minusta jos saa hyvän kuvan niin se on puhdas vahinko. Hääkuvissa tasan yksi kuva on sopiva kiitoskortteihin tai viralliseksi hääkuvaksi. Muuten se olin aina minä jonka naama oli valahtanut tai kurtussa tai silmät kiinni tai kaksoisleualla tai kieli poskella. Ainoat hyvät kuvat minusta on olemassa miehen huomenlahjakansiossa, joita en kuulemma saa näyttää kellekään. Että ne meni sitten siinä. Toivottavasti joku päivä. Huokaus.

...omistaa hyvän järkkärin jos sen avulla saisi parempia kuvia tästä nassusta? Kuvaa en osaa laittaa sillä ei mitään hajua millainen on hyvä kamera. Mutta ehdottomasti joku päivä!