Ja nyt kun meillä on kaksi autoa (kamalaa, keskiluokkainen pariskunta! ), arvelin et toista ei välttisti tartte. Ja tuon sanoin minä! MINÄ! Se joka ei luovu autostaan ja rakastaa ajamista. MUTTA. Mulla on myös yksi haave. Jos alkaisin säästää yhtä ihanaa autoa varten. Ennemmin säästäisi sitten sitä varten kuin maksaisi lainaa tuosta (eläkä nyt taas loukkaannu sanoistani auto pieni).
Eikä nämä loppuunsa niin älyttömän hintaisia ole, mutta tämän hetken varallisuus ei anna periksi edes lisäautolainaan. Mutta tästä autosta jos ei saa sellaista mahan sekaisin menevää murinaa aikaiseksi niin ei sitten mistään. Huuuuh...
Mikä siinä murinassa on? On se sitten auto, moottoripyörä tai vaikka moottorikelkka, mulla leviää siitä äänestä niiiiiiiiin leveä hymy kasvoille ja vatsanpohjassa pikkuisia perhosia lepattelee iloisesti. Ja toinen se vauhti. Kuka sen keksi että se on kivaa? Varsinkin kelkalla ajaessa tai pyörän kyydissä (kortti puuttuu! argh!) kun tuntee sen vauhdin koko kehollaan. Mmmmmmmh... Apua. Pakko päästä ajamaan kelkalla! Kääk. Oih...
Olenpas taas sekava tänään. Mutta hyvällä mielellä! Jee!
En muuten tykkää paistaa kalapuikkoja pannulla koska ne hajoaa joka kerta. Ja uunissa niistä tulee vetisiä, yök.
Tekis muute mieli... konvehteja! Ha!
Sain joululahjaksi rasian vielä tällä viikolla niin pakkohan ne on pois syödä, eihän niitä tuonne pöydällekään voi jättää lojumaan??? Menenkin tästä... mumskis mumskis namskis nam...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti