Elämän pieniä iloja

Vihdoin. Vuoden odottamisen jälkeen. Siellä ne odottivat minua torilla, hehkuvan punaisina ja kiinteine lihoineen. Kirsikat. Kesä on tullut!

Ennustin tämän päivän ihan selkeästi valitsemalla aamulla korviini suuret kirsikkakorvakorut =)

Mutta ahneuksissani söin pussillisen itsekseni, ja lähes supernopeudella, joten vatsaa onkin vääntänyt sitten loppu illan. Ihan sama. Sain kirsikoita! Hmmmm, hakisinkohan huomenna lisää??? nam nam namnam!

Ja ihan kun ei olisi kirsikat jo olleet tarpeeksi, kävin casting-tilaisuudessa missä haettiin näyttelijöitä zombie-elokuvaan! Thih! Ihan parasta. Kaikessa pitää aina olla mukana. Aina. Ja kun kaikki kiinnostaa niin sitten ei voi muuta kuin mennä ja kokeilla. Lyhyt elokuva tosin kyseessä, mutta jos haetaan pääosanesittäjiä, niin hell yeah olen yrittämässä. Jos ei roolia tipu niin ainakin sitten örvelletään kaameana zombina muiden joukossa! Loistavaa!

JA!!! Ihankuin näissä edellisissä ei olisi jo ollut ainekset hienoon päivään, selailin tortilloja syödessä viasatin elokuva tarjontaa. Ja elokuva, joka on aina mennyt ohitse ja sivu suun eikä sitä löydy mistään dvd:nä, ja joka on vainonnut minua jo vuosia, löytyy vapaasti katsottavissa viaplay:ssä. Ed Wood. Koskaan en ole tätä aiemmin nähnyt ja se on riiiiiiiistänyt sisintäni. Kaikki muut Tim Burtonit omistan ja tätä en ollut edes nähnyt! Ja tänään oli se päivä kun minulle tämä annettiin. Sitä paitsi yllätyin positiivisesti, sillä tästä on sanottu että se on huonoin Burton (Mars Attacks:n ohella), ja minä itseasiassa pidin siitä! Tämä osoitti jälleen kerran herran loistavaa kieroutunutta huumorintajua. Ymmärrän että Ed Wood oli oikeastikin jo suhteellisen koominen henkilö, mutta näin kerrottuna, hänen elämänsä oli todella surkuhupaisa. Hyvällä tavalla.

No voisin analysoida elokuvia aina tuntitolkulla, joten jätetään tarkempi asioiden puinti muualle kuin tänne.

Mutta kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut päivä! Ja enää kaksi työpäivää lomaan! Onhan tuosta vuosi kun viimeksi lomaa on ollutkaan... Joten jeij!