Olin viime viikon sairaslomalla kotona. Sitä ennen puhuin pomon kanssa vakavia. Jopa irtisanomisesta. Ei niin kivaa. Siksi siis jännittää ja pelottaa mennä takaisin töihin aamulla, kun ei tiedä yhtään miten siellä otetaan vastaan. Ok, meillä on jossain välissä yhteinen tapaaminen, missä on hoitajia ja pomo ja minä ja liekö vielä joku, että selvennetään kaikille missä mennään. Ihanku sitä itsekään tietäisin. Blaaaaaaaaaaaah. No sen tiedän että keskittymiseni ei sovellu tuohon työhön vaikka sitä kuinka haluaisin. Ei minusta vain ole siihen. Piste. Mun pitää oikeasti saada tehdä koko ajan jotain ja mahdollisesti jopa liikkuakin. Ei tuollainen 8h-tietokoneella-päivä ole minua varten. Harmi tosin, olisin halunnut kovasti olla insinööri. Ja ehkä joku päivä arkkitehti. Aaaa, mun olis pitäny olla arkkitehti joskus 50v. sitten. Sillon olis saanu vielä piirtää käsin ilman tälläisia typeriä koneita. Käsillä tekeminen on ihan selkeästi mun juttu. Tai joku missä saan olla ihmisten kanssa. Eli ei ihme että masentaa kun kökötetään vaan omien koneiden äärellä päivät eikä olla sosiaalisia muiden kanssa muuta kuin kahvitunnilla. Tai ainakin minua masentaa, en tiedä muista.
Hei. Mä olen saanut blogiini tunnustuksia. Kääk. En ihan varmasti tiedä mitä ne on ja mitä niille pitää tehdä, mutta sen voin kertoa ettei minulla ole niin montaa blogia jota seuraisin että voisin hirveästi lähettää niitä eteenpäin. Eihän se ole mikään ketjukirje-juttu et mulle tulee ongelmia ja onnettomuuksia jos mä en niitä eteenpäin laitakaan???? Huih... pitää tässä joku päivä postata ne tänne, saa muutkin nähdä hienot tunnustukset =)
Äh, kello jo ihan liikaa, pitäis mennä nukkumaan. Pitäis ja pitäis. Miks aina pitää tai on pakko tehdä kaikkea? EIkö joskus vaan vois mennä ja tehdä niinku haluaa ja miltä tuntuu? Jaa, en tiedä tosin, voi olla että olenkin aina tehnyt niinkuin haluan. Harvemmin mennyt ihan oppikirjojen ja sääntöjen mukaan, mutta tarvitseekokaan? No ei. Ei tietenkään. Oh no... Klisee tuloillaan! Eli elämä on liian lyhyt siihen että menee samoja reittejä kuin muutkin. Minä ainakin yritän löytää omat polkuni ja myös kulkea niitä. Tällä hetkellä tosin minun polkuni on metsittynyt ja sitä on vaikea kulkea, mutta enköhän mä jostain vielä löydä hyvän raivaussahan joka helpottaa etenemistä! Thank you and good night!
ps. Olin pick-up-ladynä burleski-esityksessä perjantaina. Siitä ehkä kuvia tai muuta juttua myöhemmin.
JA vielä: mun takki tulee tällä viikolla! Eli pistin viimeiset roposeni uuteen talvitakkiin. Hyvä minä! Ja hyvä Mies kun elättää loppukuun! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti