Bad, bad, bad day...

Hmm... tämän piti olla mukava postaus. Vielä aamulla oli sellainen olo että tämä on hyvä päivä. Jossain vaiheessa päivää se kuitenkin muuttui. En tiedä miksi, tai miten, mutta niin kävi. Katsoin niinkin vaikuttavaa elokuvaa kuin Sekaisin Marista, ja kun se päättyi olo oli surullinen, mietteliäs, hieman masentunut. Ei johtunut millään lailla elokuvasta, sen voin kertoa. Ensin kiukuttelin miehelleni, koska aina ensimmäinen reaktioni huomata paha olotila purkautuu kiukkuna. Kiukuttaa kun ei tiedä mistä se olo tulee ja mistä se johtuu. Sitten tulee ahdistus. Kukaan, mukaanlukien eläimet, ei saa koskea minuun millään lailla. Ahdistaa jos joku on liian lähellä, jopa peitto jonka alla makoilin sohvalla alkoi kuristaa ja kiristää joka suunnalta. Sitten tulee itku. Purkautuu kunnon itkuna ensin, sitten sitä pidättelee kun ei enää jaksa itkeä. Sen jälkeen kyyneleitä tulee miten sattuu. Ja olo on pöllähtänyt ja hiljainen. Ajatukset sekaisin ja hajallaan. Yrittää pohtia mistä ihmeestä tämä kaikki johtuu. Kun mikään ei ole niin huonosti että pitäisi itkeä tai olla masentunut. Eilen oli hieno päivä. Hyvät roller derby treenit ja rakkaan ystävän syntymäpäivät. Mitä masentelemista niissä on? Aamukin meni ihan hienosti, katsellen Totoroa ja pötkötellen oman miehen kainalossa. Mitä masentelemista niissä on? Ei mitään. En ymmärrä. Vaikka pitäisi. Kuullut jo monta kertaa ettei masennukseen ole välttämättä syytä. Tosin laukaisevia tekijöitä pitäisi yrittää jäljittää. En löydä niitä. En sitten mistään. Se tunne vain tulee jostain ja kasvaa todella suureksi jolloin sisällä on vain sellainen ahdistava mytty jota ei saa auki. Tämä on pelottavin olotila maailmassa. Ainakin tällä hetkellä. Kun ei ole oman itsensä hallinnassa. Ja kun tätä olotilaa ei halua. En halua tuntea näin, mutta miten sen tunteen saa pois? Onko sellainen katkaisija olemassa että voi itse päättää millainen olo on milloinkin? Haluaisin kovasti löytää sen. Ei näitä jaksa. Varsinkin kun tiedostaa itse että nyt on huono päivä, se jotenkin tappaa kaiken iloisen asian ympärillä, vaikka eilen ja mahdollisesti taas huomenna ne on niitä iloisia asioita. Miksei tänään? Miksei löydy asioita mitkä nostaisi minut pois pahasta olotilasta huonona päivänä? Miksi siihen olotilaan pitää jäädä, vaikka itse huomaa että tästä olotilasta pitäisi päästä pois?

Too many questions...
Tiedän kun luen tätä hyvänä päivänä, etten tunnista itseäni tästä tekstistä. Hyvänä päivänä en löydä tätä tunnetta mistään. Mistä se sitten tulee jos itse en tunnista itseäni?
I hope tomorrow will be better...