Ei pitäis turhauttaa, mut turhauttaapa silti.
Bootcampilla tänään tuntui etten ole koskaan ollut rullilla.
Ensiksikin syytän rullia, sillä ne eivät pitäneet parketilla lainkaan. Ja ne ovat todella kömpelöt tuollaiseen kikkailuun mitä tuolla yritettiin treenata, sillä ne ovat todella leveät. Eli aloittelijarullat eivät enää vain riitä. Onneksi ensi viikolla lähtee tilaus, joten tämä asia korjaantuu suht nopeasti.
Toiseksi. Ärsyttävää kun jalat eivä mene sinne minnekä pitäisi. Pää tietää miten homma menee, mutta jalat eivät vain suostu toimimaan yhteistyössä. Karmivaa. Ihankuin en olisi koskaan tanssinut! Eli vertaan tätä nyt tanssiin (jota olen tätä ennen harrastanut ihan kakarasta asti) sillä siinä tiedän mitä kehossani tapahtuu kun päätän että laitan jalan nyt tuohon tai liikutan sitä tänne. Mutta eipähän se rullilla olekaan niin helppoa kun siinä on välissä se luistin joka pitäisi saada sen maan ja jalan väliin, osaksi jalkaa. Ääääääääääh...
Ja kun valmentajat painottivat ettei saa olla ankara itselleen jos ei onnistu jotkut asiat. Mutta kun pitää! Minun pääni ei hyväksy sitä etten opi heti. Ja se aiheuttaa minulle suorituspaineita ja sitten vielä vähemmän mikään onnistuu.
No huomenna jatkuu leiri, joten toivotaan parempaa menestystä.
Tälläinen välipurkautuminen... Mmmph...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti