...pieni notkahdus. Huutoitkut suihkussa ja terapeuttinen vuodatus miehelle. Ei vaan jaksa. Pää täynnä kaikkea ja kun mitään ei saa purettua ulos. Ei välttämättä masennukseen tai mihinkään sairauteen liittyvä retkahtaminen, vaan ihan kun on jumissa. Kaikkea liikaa ja kuitenkin liian vähän. Töissä ylityötunteja joka päivälle, urasuunnitelmat ja haaveet täysin kesken, paino noussut, kotona remontti kesken, oma terveys ja sen epätietoisuus mitä on meneillään (sekä päässä että vatsassa, molemmat vihoittelee), rahapula ja oma tuhlaavaisuus, haluaako lapsia vai ei, muuttaakko pois vai ei, hoitamattomat asiat, maksamattomat laskut, pyöräkuume, Japanin matkan suunnittelu, onko töitä enää parin kk päästä... luetellakseni vain muutaman asian mitä pääni pyörittää ympäri ja ympäri, uudestaan ja uudestaan, päivä toisensa jälkeen.
Pahimman reaktion sai aikaan talo. Löysin sen unelmieni talon. Pikku huvilan omalla valmiilla puutarhalla. 1930 rakennettu hirsirakennus. Ihana ajan patinoima pikku sauna pihalla. Hieman rempallaan että siitä saisi muokattua juuri omanlaisen. Sekä juurikin oikean hintainen. Täysin väärä aika. Valitettavasti.
Olen taistellut ajatusteni kanssa että voinko jättää ottamatta kun kerran sellainen eteen tuodaan. Kävin katsomassa taloa pari kertaa, pankista saisi lainaa (hieman ehkä pitkin hampain), mies rakastaa taloa yhtä paljon kuin minä... Kaikki elementit kohdallaan. Mutta täysin väärä aika. Rahat vai kolmipyörä, ja minä valitsen sen kolmipyörän...
trickytrickytricky...
meilläkin pompsahti unelmien talo yhtäkkiä eteen viime keväänä, päätettiin ottaa riski ja päivääkään en ole katunut sen jälkeen vaikka ei tämä 1890-luvun hirsitalon remppailu aina niin auvoista olekkaan <3 joten en voi kuin kannustaa teitä oman unelmanne perään!
VastaaPoistakääk, eiiii saa sanoa tolleen just kun on päättänyt jättää talon oston myöhemmäksi! =)
VastaaPoistaihana se teidän talo tosiaan (kytänny kuvista)!
Mutta pitää toivoa että löytyy vielä lisää unelmia joskus jostain...