raita

29.4.2013

Möh ja näh ja öh

Olen yrittänyt rauhoittaa itseäni ja menojani joten en ole vähään aikaan tehnyt mitään muuta kuin käynyt töissä ja treeneissä ja möhninyt kotona.

Scrimmage Kouvolaa vastaan oli nyt viikonloppuna ja vaikka joukkue hoiti homman todella hyvin ensimmäistä kertaa kokeneempaa ja taitavampaa joukkuetta vastaan, oma osuuteni jäi aika heikoksi... Sain 5 rankkua ensimmäisten jamien aikana joten minua peluutettiin todella vähän loppupelissä enää. Harmitti, mutta koska ne oli omia mokia tai toisen joukkueen taitavuutta, en silti menettänyt peli-innostustani :)

Eipä tässä kummempaa, innolla odotan vappua läheisimpien ystävieni seurassa!

Ps. Kuvat on Instagram-sivultani viime viikoilta. Jos kiinnostaa niin löydyn sieltä nimellä hentity.

















18.4.2013

Aloita aamusi ahdistuskohtauksella

Niin taas tänään...
Ja eilisen käynnin jälkeen sovittiin että jatkaisimmekin kevyellä lääkityksellä.

En tiedä miten suhtautuisin tuohon.
Vihaan lääkkeitä ja haluaisin oppia
hallitsemaan sairauteni ilman lääkkeisiin sekaantumista. En vielä eilen ottanut pillereitä ja liekö se aiheuttanut sen että en nukkunut lähes lainkaan ja herään ahdistukseen...

En halua enää lääkkeiden vaikutuksen alaiseksi. En halua sitä tunnetta että tyydyn elämässäni johonkin. Haluan pitää innokkuuteni uusia asioita kohtaan. Rakastan maniavaiheiden idearikkautta.

Haluan ja en halua. Tiedän ja en tiedä. Mieleni muuttuu jatkuvasti tunnetilasta ja mielipiteestä toiseen. Se väsyttää ja uuvuttaa minut, ja pahimpana kaikista, myös läheiseni. Siksi on ehkä pakko kokeilla taas lääkitystä. Ja koska kaupungilla ei ole resursseja hoitaa tautiani antamalla minulle keskusteluaikoja on tämä mahdollisesti ainut vaihtoehto jatkoa ajatellen...

Huoh.

16.4.2013

Tsirp tsirp tsippadippa!

Tää ei taas pysy omassa tahdissaan!

On ollu ahdistuskohtauksia ja masennusta ja iloa ja onnistumisia ja ylienergisyyttä. Puoleentoista viikkoon ihan tarpeeksi siis. Olenkin menossa pitkästä aikaa huomenna puhumaan mielenterveyskeskukselle, josko tätä sekalaista vaihetta kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä saisi jotenkin rauhoitettua ilman lääkkeitä.

Mutta kaikenlaisia kuumeita on tällä hetkellä, koska niin paljon ideoita ja ajatuksia juoksee päässä. Pahimpina kuumeina auto, matka, talo sekä tatuointi. Ihan sellaisia pieniä vaan =D

Mutta tuosta viimeisimmästä puheen ollen. En koskaan esitellyt viimeisintä kuvaani! Hah! Jäin odottelee niitä kuvia Nurmeksen tatuointimessuilta, mutta koska niitä ei koskaan kuulunut, näytän tässä nyt muutaman mitä omalla puhelimellani tuona päivänä kalastin.


Otettiin siis joukkue-tatuoinnit!!! Voih! Meidän joukkueen logossa esiintyy tuo sydän, joten pakkohan se oli ottaa omalle iholle! Aivan huisia! Kiitos tytöt!!! Kuva on siis pieni, mutta sitäkin enemmän täynnä merkitystä! Hih!



Oltiin siis messuilla joukkueen misujen kanssa malleilemassa Undergroundin tuotteita sekä myymässä omia tuotteitamme. Hieman jännitti kun meillähän siis ei kokemusta tuollaisesta ole, eikä tietenkään ollut mitään koreografioitakaan mietittynä ennen esitystä. Mutta erittäin loistavasti meni! Ainakin positiivista palautetta saatiin että oltiin ihanan energisiä! Hih! Jee!




Kun aika käy pitkäksi myyntitiskin takana, otetaan töhöilykuvia ;)



Mutta ehdottomasti uudestaan jos vaan mahdollista!

Ja sitten takaisin siihen kuvaan.

Mullahan on paljon suunnitelmia tatuointeja varten, mutta aika ja raha taas ratkaisee. Mutta tällä hetkellä eniten häiritsee tuo jalkapöytä ja sen keskeneräinen ja todella kulunut kuva. En halua edes esitellä sitä täällä, sillä se on niin vaisu. Plöh.

Mutta kun haluaisin siihen uuden tatuoinnin! Mutta kun se tietäisi ihan liian monen viikon treenitaukoa! Mutta kun just nyt ois kiva! Mutta kun just nyt on pitkästä aikaa enempi motivaatiota tuota harrastusta kohtaan! Mutku mutku mutku...

Ehkä pitäisi sitten aloittaa se suuuuuren suuri kylkikuva ja tehdä sitä pikkuhiljaa... hmm...

4.4.2013

In your face sadness!!!

Ha haa! En haluaisi olla materialisti, mutta kun on mieli maassa, uudet hankinnat piristää kummasti! :)

Tällä kertaa kyseessä laukku jota olen kuolannut jo kohta 2kk kun se Lindexille saapui! Iih! Hieman myyjää hymyilytti kun hihkasin ääneen kun olin ostokseni tehnyt! Thih!

Eli tuollainen ihanainen joka näyttää edestäpäin ihan tavalliselle, mutta huutaakin sivusta niittejä ja blingejä päin pläsiä!!! Ha! Eli vähä ku minä? Haha!!!








Löysin myös kaikkea söpöä kynsille Seppälästä! Eli rusetteja punaisina tarroina ja mustina koristeina, tarrasydämiä, mustapunavalkoista kimallelakkaa ja kaiken kukkuraksi kauan etsimääni candy apple red-väristä kynsilakkaa!!!! Ylemmässä kuvassa sävy hieman enempi sitä miltä se näyttää oikeasti (kynsillä en vielä tiedä, apua!), mutta alempi kuva kertoo tämän hetkisistä kynsistäni. Hih, Japanista ostettua sydänhilekynsilakkaa vaaleanpunaisella pohjalla! Huh, vaaleanpunaista! Mä taidan olla täysin sekaisin kun noin alan hempeilemään! Hui!

Edelleen, söpöilen ehkä välillä, mutta pastelliväreihin en koske!!! Hmm... paitsi ne ylisöpöt minttu-vaaleanpunasävyiset alusvaatteet mitkä näin Lindexillä saatan hakea... Eiiiiiiiih! Mitä tämä kevät tekee minulle???!!! 

2.4.2013

Voimat koetuksella

Mistähän tätä lähtisi nyt purkamaan.
Ehkä siitä maniasta mikä vaivasi pari viikkoa sitten.

Viikon sisällä: otin yhteyttä kolmeen uuteen työpaikkaan ja yritin viedä jopa omia yritysajatuksiani eteenpäin ottamalla yhteyttä uusyrityskeskukseen. Suunnittelin Australiaan lähtöä vuodeksi, tai vaihtoehtoisesti kesäreissua Eurooppaan tai Japaniin, niin pitkälle suunniteltuna että lennot oli katsottuna kaikkiin, otettu yhteyttä eri matkanjärjestäjiin että saisi matkavinkkejä, laskettu säästöjä ja budjetteja, eläinten vahtien etsiminen vuodeksi, auton myynti, asunnon myynti /vuokraus välivuoden ajaksi jne. Otin yhteyttä koiranpentuvälittäjiin ja kenneleihin sillä ottaisin mielelläni Urpon seuraksi pikkuisen yorkshirenterrierin. Etsitty taloja ja käyty katsomassakin sellaisia. Melkein jopa ostettukin. Mietitty vieläkin Helsinkiin muuttoa. Ja tämän lisäksi sitten tietysti normaali arki eli työt, kotityöt, kaikenlainen askartelu ja puuhastelu sekä Roller Derby. Eli pää kävi taas melkoisilla ylikierroksilla ja ideoita ja ajatuksia lensi viuh viuh vaan!

Tajusin että nyt on maniavaihe päällä, ja laitetaan jarrut tapahtumalle. Mutta kuinkas kävi. Kielsin sitten itseltäni toteutamasta noista aiemmin mainituista yhtään mitään. Ja aiheutin masennuksen koska kaikki kiva on kieletty. Mutta kuinkas valitset? Jos haluaa kaikkea ja kaikenlaista, mistä päättää että mitä lähdetään viemään eteenpäin nyt ja mitä vasta myöhemmin?

Eli en osaa käsitellä tuota tautia edelleenkään... Huoh.

No sen ohella vatsani siis alkoi taas tempuilla ja päätin että nyt on viimeinen kerta kun oksennan kivusta olohuoneen lattialle. Päätin maksaa itseni kipeäksi käymällä yksityisellä lääkärillä tutkimuksissa. Ja sieltä löytyi epäspesifioidun tulehduksen lisäksi endometrioosi. Eli sellainen ihana naisten tauti joka on aiheuttanut minulle nämä kaikki kummalliset vatsavaivat, migreenin sekä kivuliaat ja runsaat kuukautiset. Ja tuota ei ole lukuisissa tutkimuksissa aiemmin löydetty???????? Olen kärsinyt noista vaivoista jo teinistä lähtien. Hyvä asia siis että selvisi mikä tuon aiheuttaa, mutta. Endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta ja se tauti kestää mahdollisesti koko loppuelämän. Joillakin leikkaus auttaa, minulle ehdotettiin kierukan laittoa. En ole innoissani hormonien käytöstä mutta jos se on ainut tapa päästä eroon kivuista, on se otettava harkintaan.

Otin taudinkuvan suht hyvin vastaan, eli jos en joskus saa sitten lapsia tuon taudin takia niin sitten adoptoidaan. Kunnes nyt viikonloppuna aloin lukea siskoltani lainaksi saamaa kirjaa adoptiosta. En päässyt kuin pari sivua eteenpäin kun valaistuin. En mahdollisesti koskaan saa adoptoida lasta. Ennen adoptiopäätöstä tehdään psykologiset testit ja tarkat selvitykset adoptiovanhemmille. Eli helou kaksisuuntainen mielialahäiriö ja tervemenoa adoptio-oikeus.

Itkuhan siitä tuli. Ja tulee vieläkin jos ajattelen asiaa. Enkä edes tiennyt reagoivani tähän näin rankasti. Mutta tähän asti minulla oli vielä monta tietä avoinna lapsen saamiseen sitten joskus, nyt niitä ei ole enää niin monta. Tai ainakaan se ei tule olemaan helppoa.

Tiedän että voin tulla raskaaksi vaikka onkin endometrioosi. Tiedän että saatan saada adoptio-oikeuden silti koska en esimerkiksi enää käytä lääkkeitä. Mutta ei se helpota tämän hetkistä oloa ja sitä että en vain voi päättää että tehtäiskös lapsi.

Huoh... Liekö tuo asia painamassa mieltä vai mikä on mutta tänään heräsin siihen että sain kammottavan ahdistus/paniikkikohtauksen. Itkin, sydäntä ahdisti ja pisti, hengitin katkonaisesti. Sitä jatkui monta tuntia ja olin jo monta tuntia myöhässä töistä. Oli pakko ilmoittaa että en pääse tulemaan kohtauksen takia. Edelleenkin sydän hakkaa liian nopeaan tahtiin ja hengitys on katkonaista. Silmät turvoksissa ja kuivuneet. Olo tällä hetkellä täysin lyöty. Ja sen kunniaksi mulle tulee vielä puhelu että talo jota piti käydä katsomassa tällä viikolla ja josta oltiin todella innoissamme, oli myyty.

Nyt ei mee vahvasti.

Päivitys:
Eilinen kipusi siis pahimpien päivien top5-listalle. Illan kuluessa jumitin vielä niskani joka aiheutti migreeniäkin pahemman pääkivun, sekä kuukautiseni alkoivat taas 2 viikon tauon jälkeen. Kokovartalokipu päästä vatsaan ja alaselkään. Ei niin kivaa.