Peliä ja juhlaa!

Katohan, sain kuvat purettua koneelle! Unbelievable!!!

Mutta luvassa siis kisakuvia, rokkikuvia ja synttärikuvia! Juhuuu!!!

Olin siis töissä rokissa lähes koko viikonlopun, joten kuvia ei kertynyt lopulta paljoa. Hieman harmittaa että asuista ei ole kuvia, sillä varsinkin se essu-mekko-asu oli mielestäni hieno! 

Mun auto oli mun tukikohtana koko tuon viikonlopun. Tässä odottelen että sade loppuu ja pääsen viemään vapaaehtoistyöntekijöillemme paitoja ja passeja. Ihanasti sade pörröttänyt ja klimpittäny tukkaa, huoh...

 Perjantain olin siis töissä ja aamuneljältä lauantaina pääsin nukkumaan ravinuorten taukotilaan hemmetin kovalle sohvalle. Olin siis leirinnässä vastaavan oikeana kätenä ja paikkana oli ravirata, joten tämä oli lähimpänä minne mahtui nukkumaan. Neljäksi tuntia. Huoh. Sitten olikin noustava, käytävä aamupalalla ja laitettava naama peliä varten. 10 aamulla piti siis olla jo jäähallilla lämmittelyiden ja joukkuepalaverien merkeissä. Ja voi taivas että jännitti!!! Varsinkin se alkuesittely pelotti kun piti yksin luistella rata, mutta onneksi sekin meni hienosti!

Joku jäätävä tilanne meneillään kun benchit huutaa tuolla taustalla! =D

Sain rankkuu prkl. Enkä edes sillä hetkellä tajunnu et mistä. Argh. Rikoin pakan. Se siitä.

Mun ei pitäny siis olla jammerina ollenkaan (eli pisteidenkerääjänä), mutta arvelin uskaltaa kun oltiin jo voitolla ja viimeinen kaksi minuuttia peliä enää aikaa. Olin tosin jo hurjan väsynyt joten en meinannut saada pakkaa edes kiinni! Sain kuitenkin joukkueen kaksi viimeistä pistettä ja pääsimme yli sadan pisteen! Olen äärettömän ylpeä! Jee!!! Kuvassa siis olen tämä viimeinen tähtimyssy.

Tän oli äippä lähettäny kannustukseksi peliin, mutta se ei ehtinyt perille ennen sitä. Nyyh. Mutta voi hyvänen aika kun repesin tälle kun tämä kolahti luukusta! "Rulladerby" ja tuollainen pulska vauva? No okei, on mulle kertyny muutama ylimääräinen kilo =D

 Lauantai-iltana oli vapaata töistä, joten otin rennosti. Niinkin rennosti että hyppelin koko illan seurueesta seurueeseen ja aivan vahingossa sillä kehenkään ei saanut yhteyttä! Ensin chillailin derby porukan kanssa, sitten menin alueelle etsimään kavereitani, mutta en löytänyt niitä vaan itseni hillumasta hippien kanssa rento-lavalta. Se oli kivaa!!! Seuraavaksi bongasin oman mieheni ja hänen kaverinsa, sitten vanhoja työkavereita, sitten parhaat ystäväni, sitten taas oman mieheni, sitten sisareni ja hänen miehensä, sitten mieheni kavereita ja lopulta taas löysin oman mieheni omalta autoltani. Eli kaikki meni paremmin kuin toivoin ja ehdin hengailla vähän tai paljon kaikkien kanssa! Mission accomplished!

Mies ja hänen ystävänsä olivat pukeutuneet kokovartalosukkapukuihin. Ihanaa.

 Mun piti mennä kotiin yötä mutta olisin joutunut kulkemaan 5km sellaisen pyörän tarakalla josta oli kumi puhki takarenkaasta. Pääsin ehkä puolikilometriä ja takamus oli niin jumissa ettei mitään toivoa. Onneksi on varamajoitus ja pääsin ystäväni patjalle nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen kuin piti mennä sunnuntaivuoroon.

Aamuviehkeä minä autotukikohdassa. Ripset ja otsis vielä paikallaan edellisillalta joten  niillä mennään!

Vähän punaa, kulmat uusiksi ja huivi päähän. Sen paremmaksi ei nyt päästy. Voi taivas noita silmänalusia!

Kengät näyttävät päältäpäin vielä ihan hyvältä.

Mutta todellisuudessa kävelin umpinaiset kengät peep-toe-kengiksi lauantain aikana! =)

 Olin siis sunnuntain ja maanantain vielä ihan täysin töissä leirinnässä, joten ti ja ke meni palautuessa viikonlopusta. Eli hienosti meni loma. Liian nopeasti.

Lauantaina juhlittiin mun synttäreitä. Alunperin piti piknikkailla keskustassa joenrannassa se ilta, mutta tuntia ennen määräaikaa alkoi sataa kaatamalla vettä. Ukkonen ei olisi haitannut, se olisi vain korostanut juhliani, mutta sade vähän pilaa tunnelman. Onneksi sain ystävältäni varajuhlintapaikan hänen asunnoltaan ja perustimme piknikin olohuoneen lattialle! Meitä oli joku 15 henkeä paikalla ja oli törkeän kivaa! Ainakin jos kuvia on uskominen =)
Kuvissa vilahtelee muutama henkilö ilman kasvoja, sillä edelleen olen laiska kyselemään ihmisiltä lupaa kuvien näytämiseen blogissani.

Kesken meikinlaiton piti poseerailla. 28v ämmä. Huhuhuuu!

Litran tölö. Se oli isompi kuin mun pää!!! Siinä kestikin ennen kun sen sai tuhottua!

Teemana oli musta/valkea/raidallinen. Ketään vierasta ei yllättänyt tämä vaihtoehto, jotenkin ne taitaa tuntea mut?

Teeman mukaiset ihot. Musta ja valkea.

Ha haa! Mä ja mun poseeraukset. Ei ne vaan onnistu...

Apina ja ukulele. Iloinen ballaadi!

Urpo oli kans juhlatunnelmissa kun tultiin yöllä kotiin! Hupsu eläin! =) miun pikkunen...

Tää viikko on menny töissä ihan ohi. Ei paha työviikko, mutta tekemistä on.

Ja saamari. Mulle iski eilen kaamee nuhaflundda. Nokka vuotaa ja aivastelen. Tää tarkoittaa siis sitä että jos tämä ei lopu ens viikkoon mennessä, joudun pitämään naamaria Japanissa!!! Siellä kun ei aivastella ja niistetä julkisissa paikoissa! Huh huh!!! Eli eikun töppöset jalkaan ja kuumaa juomaa ja lääkettä naamaan!

Ätsiuh ja niisk!

Ps. Hä? Mulla 20 lukijaa? Ihan hölömöjähän työ ootte! Täähä on vaan meikäläisen päiväkirja, höpötän mitä höpötän. Ei sitä tartte lukee.

Luet vieläki. Hah! Busted!!! ;)

Mulla on toinen...

...blogi.
Ha!
Mut en mä tätä hylkää, tosin elokuuksi kyllä, sillä silloin ollaan siellä Japanissa! JUHUUU!!!

Mun toinen blogi on siis matkablogi mun miehen kanssa.

http://thewickedcouple.blogspot.fi/

Se on vielä aika raakile, mutta aion tällä viikolla vähän päivittää sitä ja kertoa alustavia matkatunnelmia.
Jotenkin kun tuntuu hölmölle tämä laittaa tukkoon pelkkää japanijapanijapanijapanijapanijapani-hehkutusta ;)

Tähän ehkä jotenkin sopii nää anime-derby-kuvat , joten laitan muutaman esille. 

Ja muuten! Meidän näytösottelu Ilosaaressa meni loistavasti! Jeah! Ei se sittenkään ollut niin pelottavaa kuin luulin, joten lisää pelejä haluan nyt heti!!!

Heikkona nettikirppiksiin (ja roller derbyyn)

Ja niin kävi taas. Kuun alussa on tällä tytöllä aina maksettavana varattuja tuotteita netin kirppareilta. Mut ku mut ku mut ku... Eikä ku eikä ku eikä ku... Ei mitää selittelyjä. Olen heikko ja en voi jättää hienoja tuotteita muiden vietäväksi!

Mun uusi lemppari! Todella ihana essumekko, jonka aion korkata heti käyttöön Ilosaarirockissa! (huom. keskittynyt ilme ja pinkit sukkikset lattialla. Ja peili vielä paketissaan taustalla. Ja tahrat on sit peilissä eikä mun vaatteissa)

Iih! Kuva vääristää takin vihreäksi, mutta tämä on sellainen todella tumma harmaa. Ja napit hopeisia. Mutta ihana! Tää pääsee ehdottomasti Japaniin toiseksi takiksi!

Nappien välistä tursuaa seuraavan löydön kaulus ;)

Tää on todella upea! Selkä tästä on paljasta pitsiä. Ainut harmi, tein siihen tuohon eteen vahingossa reiän. Enkä edes huomannut että missä välissä! Äh, tohelo mikä tohelo...

 Tosiaan viikonloppuna on Ilosaarirock ja olen taas siellä töissä niinkuin melko monena vuonna aiemminkin. Nyt tosin luottoduunarina joten olen lähes koko viikonlopun kiinni siellä. Lautantaina on vapaata sillä silloin meillä on jäähallilla rollerderbyn näytöspeli!!! JAIKS!!! Jännittää ihan pirusti! Eka peli yleisölle jossa on kaamee määrä tuttuja. Tää tarkoittaa sitä että kaadun, mokailen, saan rangaistuksia, huudan, kiroilen, hikoilen, hermoilen jne. Mutta kivaa tulee olemaan varmasti!!! Siitä varmasti kuvasaastetta myöhemmin. Siis varmasti. Ihan varmasti... ;)

Maailman hienoimman julisteen teki ystäväni Valentine Voodoo

Rakas päiväkirja, palaan asiaan taas ensi viikolla kun minulla on yksi piskuinen lomaviikko ja tämä kiireinen viikonloppu on takana.

Movies to the rescue

Hetkellisiä piristymisiä havaittu, mutta jostain syystä nämä sunnuntait on mulle aina huonoja päiviä.

Enempää en jaksa selventää niistä, enköhän mä ole terrorisoinu kaikkia jo ihan tarpeeks mun pään ristiriidoilla.

Mutta elokuvat. Olen katsonut niitä tänään 5 ja taidan katsoa vielä yhden. Mikä se on, en tiedä. Elokuvat ovat aina niin paljon kiinnostavampia ja mukaansatempaavampia kuin oma elämä, joten pahoina päivinä niiden maailmaan haluaa uppoutua ja unohtaa omat ongelmat.

1. Hocus Pocus

Tämän elokuvan otin lainaan ystävältäni. Olen katsonut sen joskus kakarana, joten eihän se enää niin vakuuttava ole, mutta noidat ja Halloween toimivat aina.

2. The Circus

Charlie on aina vaan niin söpö. Ja sirkusteema ei koskaan voi pettää missään muodossa. Olen nähnyt elokuvan aiemminkin, mutta silti suutuin töllölle kun se ei ollutkaan nauhoittanut elokuvan loppua, vaan se katkesi kesken kaiken. Ja kun näitä klassikoita en ole vielä saanut itselleni hyllyyn hommattua, harmitus oli suuri.

testailin kameraa

3. Cry-Baby

Omistan elokuvan, mutta jos se tulee töllöstä keskellä kurjaa sunnuntaita, on se katsottava. Mieluiten olisin katsonut ilman tekstityksiä, nimittäin jokainen suomentaja keksii aina uudet nimitykset sanoille squares ja drapes. Tällä kertaa ne oli niinkin kammottavat kuin tavikset ja sähikäiset. Huh huh!
Mutta on se Johnny aina niin ihana tässä. Lapsuuden lempielokuva ei petä koskaan. Ja Wanda. Oih. Niin kaunis aina!

mmmmmmmm...

4. The Hole

Leffakanavalta bongattu kauhupätkä. Sanoisin että ihan karmeeta kuraa koko elokuva. Ainut vaan että minua riipii pellet ja nuket, varsinkin kauhuelokuvissa, joten pellenukke oli todella karmiva. Muuten elokuva oli kaikinpuolin epäuskottava (no milloin kauhu olisi uskottava?), tyhmine päähenkilöineen ja niiden pelkoineen. Kuka lapsi haluaa jäädä yksin kotiin vapaaehtoisesti, pelaamaan tietokonepelejä, jos edellispäivänä sen kimppuun on hyökännyt pelle niiden omassa kellarissa?

5. Kissojen valtakunta

Tämä tuli myös eilen töllöstä, mutta sus siunatkoon, suomen kielellä, joten eihän sitä voinut katsoa. Sain onneksi eilen myös tämän lainaan ystävältä, joten nyt sai hyvillä mielin katsoa alkuperäiskielellä. Ja ainahan japanilainen animaatio piristää, vielä kissoilla höystettynä. Malttaisin vielä muutaman viikon niin näen nämäkin hahmot Ghibli-museossa Tokiossa!

6. Saas nähdä...

Ps. Oon blondi. Siis oikeesti, en henkisesti niinku yleensä. Mansikkavivahteella tosin kun se punainen ei suostu irtoamaan...

kärsineet eiliset meikit naamalla...uuh

Having second thoughts of my life

Että näitä päiviä...
Heräsin viideltä kun mies tuli kotiin töistä. Nukuin siis reilusti yli 14h. Ja olisin voinut kääntää kylkeäni jatkaa unta tämän päivän.

Mikään ei kiinnosta ja suututtaa kaikki. Tekisi mieleni huutaa ja raivota. Ja toisaalta puhua. Puhua kaikesta mikä vaivaa ja painaa mieltä. Mutta suu pysyy visusti kiinni. En halua vaivata ketään ongelmillani. Ja kesä on taukoa ettei käy puhumassa istunnoissa.

Haluan pois. Haluan että kaikki olisi toisin. Haluan pois. Kauas pois. Pois täältä, pois omasta elämästä, ettei sitä tarvitsisi miettiä.

Tämän laukaisi mahdollisesti mieheni lause eilen. Joku suuttumuspuuska minulla taas meneillään, ja ketutuksissani piirtelin kun suutani en saanut auki puhuakseni. Piirsin kuvan riipuksesta. Mies kommentoi että se on hieno. Siltä istumalta aloin selventää mitä materiaalia se on, miten se on työstetty, miten nauha pujotetaan riipukseen... Suuttumus unohtui. Mies totesi: sinun pitäisi tehdä tuota työksesi. Heräät eloon ja innostut, kun teet ja puhut tuollaisista asioista.

Tiedän. Tiedän, tiedän, tiedän.
Jatkuvaa tappelua pään sisällä. Nyt on vakituinen työpaikka, palkankorotus tulossa kunhan pomot saa määrän sovittua, työt alkaneet onnistua pikku hiljaa jne... Mutta mä vihaan tuota kiirettä töissä. Tai sitä aikataulua millä siellä töitä tehdään. Kaikki valmista heti nyt ja vain ehkä 1 henkilö tekemässä yhtäkin projektia. Vihaan toimistotöitä. Vihaan sitä että joudun teeskentelemään jotain mitä en oikeasti ole. Vihaan etten saa näyttää töissä siltä miltä oikeasti haluaisin.

Haluaisin tehdä töitä käsilläni. Piirtää, maalata, askarrella, rakentaa, sisustaa, ommella, näperrellä, käyttää mielikuvitusta... Olla luova. Mutta kuka käsityöläinen saa sellaista palkkaa kuin minä nyt? Jos ei ole erityinen lahjakkuus. Heittäisin kaiken, tuloni ja ammattini, menemään. Mutta olisin onnellinen? Miksen uskalla ottaa sitä hyppyä? Miksi kulutan itseni ja luovuuteni ja mielikuvitukseni menemään mielikuvituksettomassa työssä istuen tietokoneella päivät pitkät?

Tämän paremmin en osaisi tilannetta kuvata. Minä vs minä.

Ja nyt tuli itku kun tajusin. Kokeilin olla ottamatta litiumia. En ole syönyt sitä viikkoon. Onko se lääke turruttanut minut? Tuudittanut minut ajatukseen että elämäni on hyvä näin, tässä työssä, tässä asunnossa, tällä paikkakunnalla? Onko se hyvä vai huono? Olin onnellinen pitkään, pohjamutia en nähty eikä muisteltu? Kumpi tapa on onnellisempi? Jos on onnellinen, onko sillä merkitystä miksi ja minkä takia?

Mutta nyt minä en ole minä! En minä ole mikään hiton rakennusinsinööri! En minä ole numeroita pyörittävä matemaattinen henkilö joka ajattelee asioita järjen kannalta! Olen aina ollut ennemmin tunneihminen, katson maailmaa visuaalisesti, mikä on kaunista ja mikä ei, kurkin laatikon ulkopuolelle ennemin kuin sen sisälle. Olen oman elämäni taiteilija jos todellinen taiteilija en välttämättä olekaan. Ja silti olen tässä? Miksi? Miksen ole vielä päässyt tästä pois?

Olisiko olemassa jossain oraakkeli joka osaisi kertoa mitä teen...?