raita

31.5.2012

Elämän pieniä iloja

Vihdoin. Vuoden odottamisen jälkeen. Siellä ne odottivat minua torilla, hehkuvan punaisina ja kiinteine lihoineen. Kirsikat. Kesä on tullut!



Ennustin tämän päivän ihan selkeästi valitsemalla aamulla korviini suuret kirsikkakorvakorut =)

Mutta ahneuksissani söin pussillisen itsekseni, ja lähes supernopeudella, joten vatsaa onkin vääntänyt sitten loppu illan. Ihan sama. Sain kirsikoita! Hmmmm, hakisinkohan huomenna lisää??? nam nam namnam!

Ja ihan kun ei olisi kirsikat jo olleet tarpeeksi, kävin casting-tilaisuudessa missä haettiin näyttelijöitä zombie-elokuvaan! Thih! Ihan parasta. Kaikessa pitää aina olla mukana. Aina. Ja kun kaikki kiinnostaa niin sitten ei voi muuta kuin mennä ja kokeilla. Lyhyt elokuva tosin kyseessä, mutta jos haetaan pääosanesittäjiä, niin hell yeah olen yrittämässä. Jos ei roolia tipu niin ainakin sitten örvelletään kaameana zombina muiden joukossa! Loistavaa!

JA!!! Ihankuin näissä edellisissä ei olisi jo ollut ainekset hienoon päivään, selailin tortilloja syödessä viasatin elokuva tarjontaa. Ja elokuva, joka on aina mennyt ohitse ja sivu suun eikä sitä löydy mistään dvd:nä, ja joka on vainonnut minua jo vuosia, löytyy vapaasti katsottavissa viaplay:ssä. Ed Wood. Koskaan en ole tätä aiemmin nähnyt ja se on riiiiiiiistänyt sisintäni. Kaikki muut Tim Burtonit omistan ja tätä en ollut edes nähnyt! Ja tänään oli se päivä kun minulle tämä annettiin. Sitä paitsi yllätyin positiivisesti, sillä tästä on sanottu että se on huonoin Burton (Mars Attacks:n ohella), ja minä itseasiassa pidin siitä! Tämä osoitti jälleen kerran herran loistavaa kieroutunutta huumorintajua. Ymmärrän että Ed Wood oli oikeastikin jo suhteellisen koominen henkilö, mutta näin kerrottuna, hänen elämänsä oli todella surkuhupaisa. Hyvällä tavalla.

No voisin analysoida elokuvia aina tuntitolkulla, joten jätetään tarkempi asioiden puinti muualle kuin tänne.

Mutta kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut päivä! Ja enää kaksi työpäivää lomaan! Onhan tuosta vuosi kun viimeksi lomaa on ollutkaan... Joten jeij!

28.5.2012

Möääärg!

Tietokoneet.

Eipä mulla muuta.

Onneksi kohta on loma niin loppuu tämä jo 7 viikkoa kestänyt ylityöputki... JA sitten en koske minkäänlaisiin koneisiin edes lahonneella tikulla (okei, saatan isän HD-tykillä kattoo jotain kivaa) vaan möllötän mökillä ja luen.

Kiitos ja anteeks.

22.5.2012

hanipöö

voi että mä vihaan tota sanaa. Mun mies osaa hyödyntää sitä ärsyttämällä minua =)

eli ettei ihan liian hempeäksi postaukseksi mene, piti aloittaa se negatiivisesti. Ha haa!

Oltii siis ylisöpöjä ja ostettiin toisillemme mukit.


Käääk. En oo koskaan ollu tälläinen näin hempeä lirkuttelija! Aiemmin oksetti ajatus että olisin ostanut miehelle (saati saanut!!!) tälläisen yltiösöpöällötyspällötyksen. Huh! Phuih. Mut mä oon oppinu! Jeah! Ok, saatan silti luonteelleni uskollisena räjähtää nauramaan liian romanttisella hetkellä. Ei vaan kestä! Thih...

Viikonloppuna oli joukkueemme kauden lopettajaiset. Teemalla White Trash. Enough said, right? Kuvamateriaali oli jotain niin karmivaa että harkiten täytyi kuvat valita mitkä päästää netin loputtomiin syövereihin. Ihanista Rolling Rogueseistä en viitsinyt laittaa kuvia ilman lupaa, ja laiska kun olen niin en jaksanut alkaa kaikkien lupaa kysymäänkään. Jätettäköön ne kaamivimmat kuvat joukkueen omiin kätköihin naurettavaksi ja kauhisteltavaksi.

Olin tosi ihanana prinsessana liikenteessä! (toinen sana millä mun mies saa mut ärsyyntymään)

Siis heido, me ollaan Jaska ja Tarja.

Mooovvsssit. Ja puuuupsit =D

sen illan aikana kului kriim kräkkereitä aika moneen eri tarkoitukseen... hmmmm... eikä vaan meidän kahden kesken vaan koko joukkueen! =D
Mutta sellasta tänne. Ihan normi viikonloppu! Haa haa haaaa ha hah haa... Mä niin kuolen nauruun täällä kun katselen noita kuvia ja muistelen iltaa. Jos joku porukka osaa juhlia niin sitte se on meidän joukkue! Go us!!!

ps. kukaan tuttu ei tunnistanu minuu illalla kaupungilla =D parhaat ystäväni olivat nähneet facebookista jo pientä esimakua joten he osasivat yhdistää minut minuun... hih!

15.5.2012

Trolli ja sen viikonloppu

Thih. Vaalensin ja värjäsin. Nyt näytän ihan trollille. Puuttuu vaan enää levee nenä ja isot hörökorvat.

Mutta muuta. No eipähän tässä. Siinäpä se oliki.

Eikäku, oli mulla eka harjoitus scrimmage lauantaina. Siis scrimmage on jo itsessään harjoituspeli, mutta oli sen verran sähellystä ja sekajoukkueet Lappeenrannan tyttöjen kanssa, joten arvelin että tuo oli sitten harjoitusharjoituspeli. On muute ollu keho aika murskana. Nyt kun ei oo liikkunu mihinkää muuta ku istunu koneella lähes kellonympäri joka päivä, niin yhtäkkiä tuollainen neljän tunnin riuhtominen ei oo ihan hyvästä. Mutta ei se pahastakaan ollu. Hitto miten kivaa!!! Enempi vaan harjoituspelejä! Kiitos.
Miinus puolena sanottakoon että poskea jomottaa, sisäreidet on tulessa ja kroppa täynnä pieniä mustelmia. Mutta näkeepähän että jotain on tehty!

Lauantai-iltana sitten kävin puutarhajuhlilla (grillattiin joukkuekaverin luona) jotka tapahtuivat sisätiloissa koska satoi vettä. Kerran kutsussa luki puutarhajuhlat, päälle oli laitettava kellomekkonen.

ah, ihanat miehen karvajalat ja roskainen olohuoneen pöytä.

Mä yritän opetella poseeraamaan...

...mutta miehen mielestä ei saa poseerata. Joten kuva siitä millainen olen oikeasti.

Laittautuminen ja lähteminen on aina kivaa?
Sunnuntaina piti tehdä kaikkea kun oli kerrankin vapaa sunnuntai. Olin rampa. Ihan kuin piesty edellispäivän jäljiltä joten ei siivottu takapihaa, pesty ja maalattu terassia, järjestelty vierashuonetta eikä siivottu vaatekaappia. Käytiin kahden tunnin lenkillä ja katsottiin kaksi viimeistä Harry Potteria. Ja haluaisin aloittaa ne taas alusta. Ihan törkeetä. Voisin milloin vaan mennä Tylypahkaan opiskelemaan! Tai edes kulkea töihin sellaisella junalla. Tai luudalla. Tai lohikäärmeellä. Tai Hiinokalla. Tai...

No anyway, otettiin lenkille kamera mukaan. Tuli paljon trollikuvia kun tukka pörrööntyi tuulessa.
Repe Sorsa vaimoinen liikkeellä. Antoi tulla melko lähelle ennenkuin alkoi tuijottaa verenhimoisesti.

Lähellä olevaan saareen pääsee tälläistä siltaa pitkin. Se on todella ihanaa ulkoilualuetta


Voi kun on parissa päivässä jo vihertynyt enemmän! Tämähän on vielä ihan harmaa kuva!



Mies ei halunnu kuvaan, joten tälläisiä hämyjä kuvia takaapäin. Hih


Tuollaiset oli sunnuntaina, nyt ne on jo hirmusesti isommat! Kivaa!!!
Ja käytii eilen muute kattoo yhtä taloa. Taas. Niinku toissa viikonloppunakin. Se tosin oli kamalassa kunnossa, piha aivan ihana. Tämä taas oli kunnoltaan ja kooltaan ja huonejärjestelyiltään just hyvä, mutta sijainti ja piha ei miellyttänyt minua. Oon ehkä liian valikoiva. Mutta mielellään sitä sellaisessa sitten asuisi melko pitkään joten kyllä sen pitää kaikin puolin kolahtaa ennen kuin taas pankkiin mennään pyytämään hieman isompaa lainaa...

11.5.2012

Keskiyön kuvaoksennus

Tänään pääsin jopa puoli kuusi töistä!!! Ja vain koska lähdin. Alkoi pää leviämään niin pahasti niin päätin että itken sitten huomenna pidempää päivää ;)

Paitsi huomenna lähden ajoissa sillä kuudelta alkaa Dark Shadows!!! Pitkäänhän tuota on taas joutunu Tim Burtonia odottelemaan, mutta onneksi meitä faneja hemmotellaan tänä vuonna jopa kolmella elokuvalla!!! Oih! <3

Pamautan tiskiin kuvia, sillä niiden avulla helpommin muistaa mitä on tehny (n. viimeisen kk ajan) ja kuvahan kertoo aina enempi kuin tuhat (tai mun tapauksessa ainakin 2 tuhatta) sanaa =)

Valonnappaus ennen tukanlaittoa =)

Menossa joukkuetoverin valmistujaisiin huhtikuun alussa

Kun ei ole koneella kuvankäsittelyohjelmaa, näkyy kuvassa kuvanottajan sormi ja kuva on rajattu sanonko miten ;)

Kuvattavan olo herpaantuu melko nopeasti. Olenko sittenkin adhd???


Lapsuudenystävän valmistujaisissa Tampereella huhtikuun lopulla, mun jälkkärinä toimi cupcake-päällyste. Nam!!!

Ihana Iines-kisu

Linnanmäen avajaiset. Oli kylmä ja kiire kotiin niin ei käyty laitteissa =(



Lahdessa moikkaamassa miehen siskon poikaa. Aivan ihana hurmuri!!!

Hymyilijä pikkuinen =)


Ihana pallo. Tuota on päästävä kokeilemaan joskus!!

Mies toi kukkia Ruusun ja Kirjan päivänä. Awwww... Ehdin kuvan ottaa vasta kun olivat jo hieman nuupallaan...

Äiti toi koiranvahtiviikonloppunaan minulle kiinanruusun. Nyt nuo nuput tosin on jo syöty. Kiitos kissat...

Itse piristin itseäni uudella vehkalla. Sekin on jo nyt lähes kuollut kun en muistanut kastella.

Sisko toi vuorostaan tälläisen kukan (kääk, tiedän nimen mutta just nyt ei tuu päähän millään) ja sekin on jo syöty... Huaah..

Joukkueen myynnissä olevat tuotteet!!! Kuvassa suoraan painosta. JEIJ! Ihania!

Ja voi että olin iloinen erään pitkän viikon jälkeen kun löysin kauppareissulta kaikkea kirsikkaista!!! Kahta eri jogurttia, Dr.Pepperiä (vakiokamaa) ja kirsikkasiideriä! Odotin paljon tuolta siideriltä mutta oli aikamoinen pettymys... =(   Mutta oi voi, kesäkuun alussa saa jo torilta ihan tuoreita kirsikoita! Ihanaa!!! Voisin syödä niitä pelkästään! Namnamnamnam!

Mutta huomenna Dark Shadows!!! JEAH!

5.5.2012

The plane has landed...

No voihan nenä!!!

En meinaa pysyä pöksyissäni!
Löysimme viimein edulliset lennot elokuun alkuun Tokioon kolmeksi viikoksi.
SIIS APUA!!!
Meinasi jo epätoivo iskeä että toteutuuko meidän häämatka koskaan.
Ensin kun oltiin varaamassa toisia lentoja niin maksaessa hinta nousi yhtäkkiä lähes 500€. Olivat päivittäneet kaksi minuuttia ennen sitä lennon hintoja! Olin itkun partaalla sillä tuolla summalla piti siis suurinpiirtein hoitaa majoitus ja nyt sekin menisi pelkkiin lentoihin. Onneksi ei panikoitu ja otettu niitä sillä löydettiin sitten alkuperäisiäkin halvemmat lennot. Ja nyt on lennot!!! Siis sanoinko jo että on liput Japaniin? Olenko innoissani vai innoissani??? Jeij!!!

Lennot menevät tosin Turkin kautta, mutta ihan sama käydä siellä mennen tullen nukkumassa lentojen välillä yksi yö jossain. Onpahan vähän erilaista maisemaa välillä =)

Hu huu!!!

Sitten hotellin/hostellin/majatalon/ryokanin/kapseleiden etsintään!!!

2.5.2012

Alien

Kääk.
Mä vieraannun ihmisistä. Ja miks? Ku en tiiä!!!
Miten turhauttavaa. En osaa olla luontevasti enää ystävieni kanssa. Oikeastaan kenenkään läheisen kanssa, edes sukulaisten. Paitsi miehen kun se joutuu tätä pään leviämistä katsomaan päivästä toiseen.

Mun pää vetää niin ylikierroksilla etten pysy mukana. Oon viimeisen vuoden ajan joutunut miettimään non-stoppina mitä haluan elämältä, kuka olen, miksi olen ja kaikkee muuta kevyttä. Nyt kun pitäisi rentoutua ystävien seurassa, en yhtäkkiä osaakaan sitä. Kun pitäisi vain nostaa jalat pöydälle, nojata taaksepäin, ottaa huikka ja rupatella joutavia, alkaa pääni käymään kaikenlaisia kysymyksiä. Miksi olen tässä. Miksi juttelen tälläisia asioita. Miksi nämä ovat ystäviäni... Kyseenalaistan kaiken! Sitä kun on tehnyt niin kauan omasta itsestään, sitä alkaa myös tekemään muista.

Mä otan kohta loparit tästä päästä ja vaihdan tän johonkin toiseen.
Tosin tänään kävin pitkästä aikaa mielenterveyskeskuksella juttelemassa, ja mainitsin tästä samaisesta aiheesta, niin se täti siellä vaan innostui. Alat olla terve (tai lääkitys kohdallaan) kun osaat jo sanoa asioita itsestäsi tuolla tavalla ja osaat huomioida kun on tapahtunut muutosta.

Muutosta on tapahtunut. Tosin luulin aiemmin että hyvään suuntaan, sillä olen alkanut pikku hiljaa hyväksymään itseni. Ja toisaalta myöskin löytänyt itseni uudestaan. Olen kasvattanut itsetuntoa (joka onkin ollut hakusessa sen viimeiset 13 vuotta) joka tuntuu loistavalta! Vaikka tukka hapsottaa ja kiloja on tullut, en välitä siitä. Minussa on hyvä elää. Ja jos peilissä näyttääkin asuvan monsteri, osaan meikata itseni mielestäni ihan hyvännäköiseksi, jolloin mörkö jää sen kaiken maalin alle! Tälläinen olo on viimeksi ollut joskus teininä kun en välittänyt yhtään siitä mitä muut minulle sanoivat. Kuljin äitini 70-luvun nahkatakissa ja ylemmän luokan pojat nauroivat. Nauroin takaisin enkä välittänyt sillä se takki on maailman hienoin edelleen. Ja kukapa meidän pikkukylässä sellaista olisi ymmärtänyt. Vintagetakkia vuonna -97 kun kaikki muut pukeutuivat Adidakseen tai Nikeen. Hoh hoi...

Mutta muutos huonoon suuntaan siinä mielessä että onko tässä välissä kehittämäni suhteet alkaneet väärältä pohjalta? Kun minä olen ollut vaisu-minä? Oikeaa minua ei tunneta? Äääh, ei se niin voi olla. Siskoni tuntee minut koko elämäni ajalta ja silti olen jotenkin osannut erkaantua jopa hänestä. Ei kivaa.

Ehkä mulla on vaan nyt niin pää sekaisin oman elämäni etsimisen kanssa, niin en osaa jutustella joka päiväisiä tapahtumia enää noin vain, vaan joka kerta se sitten menisi jonnekin syvemmälle enkä jaksa sellaisia keskusteluja aloittaa, kun niitä jo yksinään pyörittää päässä päivät pitkät. Hmmm... onkohan siksi niin kun tuntuu että tuntemattomien kanssa on kivaa tällä hetkellä, koska niille voi rupatella kevyitä??? Ei tarvitse siirtyä niihin vakaviin aiheisiin koskaan?

Meinaan tuntuu että alan jutella joka kerta käydessäni melkein missä tahansa jollekin tuntemattomalle. Jään juttelemaan kaupan tädille, autan mummoa kadulla ja jutustelen hänelle samalla, olen jutustellut töissäkin (jota en oikeastaan aiemmin tehnyt) lähes mistä tahansa aiheesta. Ja sitten en osaa keskustella ystävilleni???
How fucked up am I?

Okei. Syytän osittain myös töitäni. Olen tehnyt viime aikoina todella paljon ylitöitä. En vaan enää jaksa illalla alkaa soitella kellekään, tai nähdä ketään. Treeneihin vaivaudun silloin tällöin, mutta eipä siellä jutustella. Mun sosiaalinen elämä on netissä tällä hetkellä joka on mielestäni kamalaa. Minä joka liputan ihan oikeassa elämässä tapaamisen puolesta. Minkäs teet kun istut koneella kellon ympäri, haluaa siinä vähän irtaantua töistä muuhunkin maailmaan välillä, vaikkakin sitten sen netin avulla...

Syytän myös lääkitystä. Esimerkiksi vasta tänään tajusin että miksi minun viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt ryyppyreissut on päätyneet siihen että masentaa ja itkettää ja suututtaa. No ne samperin lääkkeet. Ne voimistavat alkoholin vaikutusta (tämä selittänee myös julmetut krapulat) jolloin ne minulla aiheuttavat tämän reaktion. Sillä tätä ei ole ollut jos olen ollut kuskina! Joten taidanpa jättää nuo alkoholihommat muille sillä osaan olla kyllä ihan tonttu ilmankin väkevää juomaa. Ja olenpahan parempaa seuraa ja itselläkin on parempi mieli...

Äh. En tiedä. Taitaa olla tämä vieraantuneisuus monen asian summa, joten täytyy malttaa odottaa jos töissä helpottaisi vähän, että alkaisiko tämä tyttö rentoutumaan siinä vaiheessa...

ps. tulipahan saarna

pps. haluan lomalle

ppps. haluan uudet kengät (ja tatuoinnin ja lävistyksen ja derbyluikat ja ja ja...)

pppps. olen facebook-kirppis-addikti