Drooling... slurps

Ok, en arvellut ikinä tekeväni tälläistä blogitekstiä missä hehkutan vaan kenkiä (öö, ai miksen??)

Mut ihan pakko! Se on tää kevät kun haluaa jo laittaa mahdollisimman korkeat korot jalkaan ilman ahdistavia sukkia! Joten kun tämä on vielä mahdotonta tuon loskakakkakelin takia, on pakko nyhtää netistä kaikki mahdollinen irti. Kiitos Ebay, Brandos sekä muut netin kenkätaivaat!

Ensin Lola Ramonan raidallisia ihanuuksia

 Sitten Iron Fistin kokoelma jonka voisin mieluusti omistaa

Näissä ihana korsettinyöritys korossa

Ihan supersöpöt!

ja vielä Too Fast ihanine korkoineen

Mutta oikeastaan haluaisin kesäksi vain yhdet kengät.

aaaaaaaaa, niin haluaisin tälläiset old school luistimet!

Kuivia teitä, rullia ja korkoja odotellessa...

The Story of My Hair

Mun tukka elää enempi kuin minä itse tällä hetkellä. Se on viimeisen parin viikon aikana lennellyt väristä ja tapahtumasta toiseen innokkaana, kun taas minä itse matelen pohjamudissa kiroten olemassa oloani...

Mutta muutaman viikon tapahtumat hiuksieni elämänä, olkaa hyvä!

Lähtötilanne (voi kaaakka ku näyttää itseasiassa hyvälle)

Kahden vaalennuksen jälkeen oltiin tässä. Keltaisesta oranssiin ja oranssista ruskeaan liukuvärjätty tukka.

...sitten vielä yhden vaalennuksen jälkeen lähes valkea jo päältä (voi kuin olisikin koko tukka tuollainen!) ja ruskea muualta.

Parhaimpina punaisina tähän mennessä!

...ja tähän on päädytty.

Tää viimeinen kuva näyttää todellisuuden. Tukka lehmänimemä huiskale. Päältä ehkä punainen, latvat ruskeat ja siltä väliltä näyttää että kaikki väri on hävinnyt päästä! Prkl...

Tiedän mitä tehdä. Ostan suoravärin ja tönäisen sitä päähän. Mutta täältä ei saa niitä kuin kalliilla joten ei auta kuin tilailla. Jospa tuo KC colormask pepper auttais hieman tähän hätään.

Ps. Löysin ihanan kuvan Uppiksesta sen hakureissulta. Se on ollu niiiiiiiin pikkuinen!

osaan mä vieläki olla söpö jos en pieni olekaan!

Tööt

Ei vieläkään lopullinen väri päässä... En oo jaksanu.

Huivi on ollu mun kaveri jo viikon!

Honestly...

Jos nyt ei oo maananai ei sitten mikään. Jos kaikki voi mennä pieleen niin menee pieleen.

Mut ensinnäkin. Lopetan rehellisyyden tähän paikkaan. Se loppu just nyt. Samperin vakuutusyhtiöt, voisin räjäyttää ne kaikki. Ensin ne lopetti yksittäisten vakuutusten antamisen. Tämä tarkoittaa sitä että pitää koko perheen kaikki vakuutukset siirtää muualle nykyisestä että saan sellaisen henkilövakuutuksen mikä kattaa roller derbyn. Nyt kun kilpailutettiin kaikki ja lähetettiin vakuutusehdotukset hyväksytettäväksi, minun henkilövakuutus hylätään. Juuri se minkä takia kaikki tämä sähläys piti tehdä alunperinkin!!! Ja se hylätään kun olin rehellinen enkä valehdellut että en käytä lääkkeitä. Ja tämän piti olla selvä asia! Vakuutusyhtiön ämmä sanoi ettei se vaikuta sen saantiin millään lailla joten laita vaan tiedot siihen hakemukseen. Paskat. Saatanpa huomenna soittaa mukavia puheluita asiakaspalveluun...

Toiseksi. Viimeinen syy jäädä Joensuuhun hävisi tänään. Ja itkuhan siitä tuli. Juuri kun on selvittänyt pään ja haluamisensa, ja päättänyt että tämä on ihan hyvä kaupunki asua, tulee muutoksia. Eipä tässä oikein ole tulavaisuudella suuntaa muuta kuin etelässä. Toivon edelleen kovasti että löytäisin jonkun kytköksen jäädä tänne, mutta epäilen. Kesti nimittäin ainakin se pari vuotta saada ajatukset kasaan ja tulevaisuudelle suuntaa, joten en jaksa sitä täällä enää. Helpommin löydän itselleni tekemistä isommassa kaupungissa kuin täällä. No joo... saas nähdä. Tää on edelleen maanantai...

Kolmanneksi. Hirtän tuon kissan. Se jos ei lopeta tuota merkkailuaan niin se löytää itsensä sieltä mistä se löydettiin, eli metsästä. Kuseksikoon siellä minne lystää. Jos sattuu hitto hikisukka olemaan lattialla niin pitää siihenkin käydä luikauttamassa. Mattoja ei voi pitää lattialla eikä makuuhuoneen ovea kannata jättää päiväksi auki sillä sänky kokee karmean kohtalon siinä vaiheessa. Alkaa keinot loppua... Ja itkuhan siitäkin tulee jos tuosta reppanasta pitää luopua.

Ja tuosta lumen tulosta en edes aloita...

Keimöra eli camera

Juhuu!!! Järkkärijärkkärijärkkäri!!!
Sellaisen omistan nyt miehen kanssa puokkiin! Joten eikun opettelemaan kuvausta! Jesh!!!

Ennen tälläisen reaktion on saanut aikaan jälkkärijälkkärijälkkäri eli tuttavallisemmin makoisa jälkiruoka (ei istunto)

JEE!

A few happy things

Vaikka välttämättä en ole iloinen juuri nyt, iloisia asioita on tapahtunut viime päivinä.

Hmm... voiko iloisia asioita tapahtua vaikka ei ole iloinen olo? Voi? Kummallista. Yleensä jos en ole ollut iloinen, eivät iloiset asiat tunnu missään. Kevät ja aurinko: pöh. Koira koirapuistossa: nääh. Sulanut jalkakäytävä ja korkokengät: ihan jees...

Nyt innostun pienistäkin asioista vaikka välttämättä ei ole iloinen olo. Vieläkin kummallisempaa.

Ha!!! Syytän lääkitystä. Se parhaiten nauraa kellä vahvin lääkitys!!! Se se oli.

Nyt niihin ilon aiheisiin =)


Rento viikonloppu:

Elokuva-ilta Lieksassa, löhöten sohvalla kaikkien elukoiden kanssa näyttäen elukalta.

Siis ei oo mun jalka!

joku jännä kohta menossa Ironman 2:ssa

Autorata:

Kaikkien lapsuuteni joulupukin toivelahjalistojen ykköstoive oli pikku-Hannalla saada autorata, eikä sellaista koskaan tullut. Mutta sitten sain täydellisen aviomiehen (hah, edelleen hassua että on aviomies!) jolla on maailman hienoin autorata!!! Tämä laitos valtasi siis meidän olohuoneen lattian jo sunnuntai iltana ja siinä se on vieläkin. Hienoa!!! Kerrankin ei ole äiti sanomassa että pitää siivota lelut pois lattialta!!! Jee!!! Ja hiemanko on tämän perheen karvaisempi väki myös innoissaan tästä laitteesta missä viuhahtelee pikkuisia objekteja! Miuuuu!!!

Esko kyttää kun auto suistuu radalta...

Kengät:

Voih. En tiedä miksi minun blogissani ei ole aiemmin mainittu kenkiä, mutta ne ovat suurin heikkouteni. Oih. Korkokengät. Slurps.
Tällä viikolla vein kassillisen kenkiä suutarille ja meinasin tipahtaa jaloiltani kun kuulin kuinka paljon nykyään maksaa korkolappujen vaihtaminen. 14€/pari!!!! Kääk! Ja mulla oli kassillinen!!! Minun vakkarisuutarini lopetti muutama vuosi sitten, ja hänen luonaan tämä maksoi ehkä 2€/pari. Eli aikamoinen hinnan kasvu! =/
Mutta iloista tässä on se että saan käyttööni taas rakkaita kenkiäni joita en ole käyttänyt pitkään aikaan! Tässä muutamia.

Huom. Kyseessä rakkaimpia käyttökenkiä, ei rakkaimpia kenkiä ;)


Tuliaisia:

Onneksi on perhe joka tietää mistä tykkää. Sisko, sen mies, miehen isä ja meidän isä kävivät suomiturismireissulla Kanarian saarilla ja toivat juttuja. Sieltä voi tuoda melko nolojakin tuliaisia, mutta nämä pääsevät heti rakkaiksi asusteiksi!

No kappas vaan, kengät! Aivan ihanat!!! Kesä tule jo!!!

Söpis pikku glitterhattu! Ja tää on isältä!!! Hih! Hassua!

Japani:

Matkaan on enää noin puoli vuotta ja en meinaa enää pysyä housuissani. Kävin lainaamassa eilen pinkan matkaoppaita ja kielikurssikirjoja ja luin niistä varmaan puolet yhdeltä istumalta! Kääk! Viikonloppuna tilataan lennot ja majatalot!!! hu huu!!! Jännää!!! Onhan mun viime matkasta jo aikaa kohta lähes kolme vuotta joten oli jo aikakin! Kikatus ja söpöily tarttuu jo oppaita lukiessa, mites sitten paikan päällä?

Hiusten värjäys:

Ok, tän piti siis olla iloinen juttu, mutta kuten aina ennenkin, muistelen miten helppoa värinpoisto onkaan, ja eihän se ole. Kaksi purkkia laitettu täysin mustaan tukkaan ja 10cm tyvestä on keltainen ja loppu todella tumman ruskea. Eli huivipäivä huomenna siis, sillä en enää ehdi tälle iltaa kolmatta kertaa vaalentaa ja sitten vielä värjätä. Mutta tarkoitus oli siis vetää täysin punaiseksi tukka. Siis alunperin. Mies houkutteli sitten että eihän tästä ole pitkä matka blondiin, joten päätin että kokeillaan siis sitä ensin. Huh. Ei ole kokonaan blondia ollutkaan moneenmoneenmoneen vuoteen, joten omituista. Voi tosin olla ettei sinne asti ikinä päästä kun laitan jo tuon punaisen, mutta saas nähdä. Katsotaan viikonlopun aikana tuleeko tästä vielä ilon aihe!

Naisen päivä

Thih.
Iloinen olo jatkuu! Kiitos siitä monille asioille tänään!!!

Kiitos miehelle. Suuresti. Toi minulle tänään töihin tälläisen yllätyksen.

Oli kuulemma ilme näkemisen arvoinen! Ja juuri olin ehtinyt lähettää ystävälle viestin "pitää töiden jälkeen hakea omat kukkaset kun ei niitä saa muuten"! Hih!
Avasin äsken paketin kun tulin kotiin.

Ihana. Ihana kimppu ja ihana mies!
Valitettavasti en osaa vielä ihan suhtautua oikein tuollaiseen mieheen joka hemmottelee ja hemppistelee kun en ole oikeastaan tuollaista hellyyttä aiemmin kokenut. No ehkä suuri syy siihen olen myös minä itse, sillä en osaa olla liian hempeä tai tyttömäinen tai pastelli tai ruusuinen... Mutta opettelen! Tämä nimittäin on mahtavinta ikinä että mies ymmärtää naista! Ei se paljoa vaadi. Kukka silloin, suklaa tällöin, pieni hieronta television ääressä, roskapussin vienti silloin kun ei itse jaksa... Pieniä tekoja mutta merkitsee paljon! Toivottavasti minä vaan en ole niin tyhmä etten kerro myös miehelle että arvostan näitä...? Huih.

Kiitos paikalliselle h&m-liikkeelle kun olitte jättäneet myymättä paidan jota himoitsin jo lähes 2 kk sitten! Oli oikea kokokin vielä viimeisenä jälkellä! Wooohooo!

 

Kiitos myös ihanalle ystävälle, jonka kanssa yhteistyötä tekemällä, toivon saavuttavani onnellisemman tulevaisuuden joku päivä. Ilta meni kahvitellessa ja syödessä nachoja (ja juuuuuuuustoa!), mutta ennen kaikkea suunnitellessa.

Suunnittelukansio ja kirjanen

 

Kiitos myös kuulle. Olet ollut kaunis viime päivinä. Harmittelen kun en näe sinua enää sängystäni suoraan öisin. Saattaisit edelleen kuulla paljon asioita. Olet aina ollut paras kuuntelija ja mielen rauhoittaja. Kiitos. (Olet ehkä joskus vienyt myös yöuneni, mutta en kanna kaunaa...)

 Ja on ollu omituinen olo muutenkin. Mulla on hyvä olo minusta itsestäni. Olen varma haluistani ja osaamisestani (VIHDOIN!!!), mutta eniten kummastelen sitä että minulla on hyvä olo omassa kehossani! Olen aina, siis aina, vihannut omaa vartaloani. Aina siinä on liikaa kiloja, liian vähän senttejä, liikaa/liian vähän tukkaa jne jne. Mutta nyt vaikka tiedän että minulla on hieman liikaa painoa, en välitä siitä! (öö, miten väitän että on liikaa painoa jos en välitä? Busted) Anyway, mulla on suuri vatsamakkara ja selluliittia reisissä ja takamuksessa, mutta silti minusta tuntuu hyvältä. Makkarat saa aina piiloon vaatteilla ja alusvaatteilla, ja mies rakastaa minua nakuna ihan tälläisenaan. Eli ei voi valittaa! (paitsi ehkä huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa kun on ketutus olo...)

iloinen minä

 "On tänään onnen päivä, ei murheesta häivää, on tänään onnen päivä, ja onnellinen oooooooon!"

Oh spring, save me!

Omituinen olotila. Iloinen. Mikä tämä on?!
Kevät on ollut yleensä minulle melko synkkää aikaa, mutta lähes aina se on tuonut minulle mukanaan muutoksia. Toivon että tänä vuonna ne muutokset keväällä on hyviä ja iloisia!

Ja oon nauttinu auringosta täysin siemauksin! Viikonloppu kotonakotona ja mökillä auttoi piristämään ja päästämään kevään valloilleen. Ja nyt, no more words, just happy times!

Löysin äidille viemisiksi kirsikkapuunoksan!!! ihana!!!

Urpo nauttii järvellä olosta oli kesä tai talvi =)

Näyttää kuin Uppis olis muokattu hyppäämään tuohon, mutta sori, en oo niin taitava kuvankäsittelijä!

Nelli-pieni! Minun oma vanhukseni <3

Pottapäät

Ok, lavastettu tilanne, kun kuvat vauhdista ei onnistunu...

Niin siis eikö oo ehana kelekkahaalari?!! Keltainen! huh huh...

Jää ei kantanu kävellen!

Aurinko ja makkarat nuotiolla kelkkailun jälkeen. Beat that!

"Mitä sä siinä kuvaat. Mee pihalle siitä!!!"